Potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen tahdosta riippumattomassa hoidossa

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoitus oli kuvata hoitajien kokemuksia potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta ja tukemisesta tahdosta riippumattoman hoidon tilanteissa. Tavoitteena oli työelämälähtöisen, kuvailevan tiedon avulla herättää lisää eettistä pohdintaa psykiatrista hoitotyötä koskien.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla Tays Pitkäniemen sairaalassa. Työtä varten yksilöhaastateltiin neljää hoitajaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.

Aineistossa ilmeni, että hoitajat pyrkivät ottamaan potilaan mukaan oman hoitonsa suunnitteluun ja päätöksentekoon arkisista asioista. Rajoittamistilanteissakin hoitajat tukivat itsemääräämisoikeutta antamalla potilaalle vaihtoehtoja. Tulokset osoittivat, että itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei aina onnistunut potilaan psyykkisen huonon kunnon vuoksi, jolloin potilasta piti rajoittaa. Kaikki hoitokeinot kuitenkin kokeiltiin ennen kuin siirryttiin pakkotoimien käyttöön. Potilaalle annettiin suurempia oikeuksia sitä mukaa, kun psyykkinen vointi kohentuu ja kyky huolehtia velvollisuuksista palautuu.

Opinnäytetyössä tuli esiin, kuinka suuri osa itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta nojaa lainsäädäntöön. Hoitajat perustelivat rajoittamista lainsäädännöllä ja käytännöillä niin potilaalle kuin itselleenkin.

Kehittämisehdotuksena esitetään syvempää tutkimusta siitä, milloin itsemääräämisoikeus kääntyy potilasta itseään vastaan. Toiseksi kehittämisehdotukseksi nousi hoitotahdon käytön kehittäminen psykiatrisessa hoitotyössä.

The purpose of the bachelor’s thesis was to describe the nurse’s experiences of respecting and supporting the patient’s personal autonomy in involuntary treatment. The goal was to bring up deliberation about ethics in psychiatric nursing. The qualitative research method was used to carry out the thesis. Four nurses were interviewed at the Tays Pitkäniemi hospital.

The study revealed that it was the intent of the nurses to involve the patient in the planning of the treatment and making decisions about simple daily matters. Even while restricting the patient, options were offered to support personal autonomy. Respecting personal autonomy wasn’t always possible due to the poor mental condition of the patient. In these cases, it was necessary to restrict the patient. At all times, all avenues of treatment were explored before facilitating coercive measures. The patient’s autonomy was increased in tandem with the improvements in their condition. The thesis showed that restricting the patient’s autonomy largely relies on legislation. The nurses used legislation to justify restricting to the patient as well as to themselves.

Further research is proposed on the drawbacks of insufficient restriction of the personal autonomy of a psychotic patient. Additionally, it would be beneficial to improve the use of a living will in psychiatric care.