Ryhmämuotoinen työskentely lastensuojelun tehostetussa perhetyössä: Kokemuksia Vanhempi-lapsi-ryhmästä
Muhonen, Kaisa (2019)
Muhonen, Kaisa
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100719652
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100719652
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli koota lastensuojelun tehostetun perhetyön asiakkaiden kokemuksia ryhmämuotoisesta työskentelystä. Tehostettu perhetyö on yksi lastensuojelun käytetyimmistä avohuollon palveluista ja siinä keskitytään perheiden arjesta nouseviin tarpeisiin. Tavoitteena on lapsen kasvun ja kehityksen sekä vanhemmuuden tukeminen. Ryhmämuotoinen työskentely on vakiintunut menetelmä tehostetussa perhetyössä, mutta sen kehittämiseen olisi tärkeää panostaa nykyistä laajemmin.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostetun perhetyön yksikön kanssa. Yksikössä järjestettiin Vanhempi-lapsi-ryhmä, jonka osallistujia haastattelemalla kerättiin aineistoa siitä, millaiseksi menetelmäksi perheet kokivat ryhmämuotoisen työskentelyn ja oliko ryhmässä opituista asioista hyötyä arjessa ryhmän loputtua. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytettiin menetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluja oli yhteensä 12, joista puolet oli lasten ja puolet aikuisten haastatteluita. Haastattelut analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia.
Haastattelujen perusteella Vanhempi-lapsi-ryhmä oli suurimmalle osalle osallistujista positiivinen kokemus. Yksi vanhempi ja kaksi lasta ilmaisivat ryhmäkokemuksen olleen neutraali. Kaikille osallistujille ryhmässä merkityksellisintä oli vanhemman ja lapsen yhdessäolo. Vanhemmat kokivat myös vertaistuen olleen tärkeä osa ryhmästä saatua tukea. Lapset eivät tunnistaneet saaneensa tukea ryhmästä, mutta kaksi vanhempaa kertoi kokeneensa lapsensa saaneen myös vertaistukea. Suurin osa vanhemmista ja lapsista koki perheen arjen muuttuneen ryhmän jälkeen positiivisesti. He kertoivat erityisesti kommunikaation parantuneen vanhemman ja lapsen välillä. Pari haastateltavaa ei kokenut ryhmän vaikuttaneen perheen arkeen.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostetun perhetyön yksikön kanssa. Yksikössä järjestettiin Vanhempi-lapsi-ryhmä, jonka osallistujia haastattelemalla kerättiin aineistoa siitä, millaiseksi menetelmäksi perheet kokivat ryhmämuotoisen työskentelyn ja oliko ryhmässä opituista asioista hyötyä arjessa ryhmän loputtua. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytettiin menetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluja oli yhteensä 12, joista puolet oli lasten ja puolet aikuisten haastatteluita. Haastattelut analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia.
Haastattelujen perusteella Vanhempi-lapsi-ryhmä oli suurimmalle osalle osallistujista positiivinen kokemus. Yksi vanhempi ja kaksi lasta ilmaisivat ryhmäkokemuksen olleen neutraali. Kaikille osallistujille ryhmässä merkityksellisintä oli vanhemman ja lapsen yhdessäolo. Vanhemmat kokivat myös vertaistuen olleen tärkeä osa ryhmästä saatua tukea. Lapset eivät tunnistaneet saaneensa tukea ryhmästä, mutta kaksi vanhempaa kertoi kokeneensa lapsensa saaneen myös vertaistukea. Suurin osa vanhemmista ja lapsista koki perheen arjen muuttuneen ryhmän jälkeen positiivisesti. He kertoivat erityisesti kommunikaation parantuneen vanhemman ja lapsen välillä. Pari haastateltavaa ei kokenut ryhmän vaikuttaneen perheen arkeen.