Pitkäaikaissairaiden yksilöohjaus: Ohjauksen toteutus sairaanhoitajien kuvaamana avosairaanhoidossa.
Hänninen, Jonna; Söderholm, Elina (2019)
Hänninen, Jonna
Söderholm, Elina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019101720015
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019101720015
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli pitkäaikaissairaiden yksilöohjauksen kehittäminen avosairaanhoidossa. Tavoitteena oli kuvata pitkäaikaissairaiden yksilöohjauksen toteutus sairaanhoitajan näkökulmasta avosairaanhoidossa. Tutkimus toteutettiin kohdeorganisaation toimeksiannosta sen terveysasemilla pienryhmämuotoisina teemahaastatteluina. Haastateltavina toimivat yksiköissä vastaanottotyötä tekevät sairaanhoitajat. Analyysimenetelmänä oli abduktiivinen eli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi tutkimustiedon perusteella luotu käsitys laadukkaasta potilasohjauksesta, johon sairaanhoitajien kuvauksia ohjauksen toteutuksesta verrattiin.
Tulokset osoittivat haasteita uusien käytäntöjen jalkauttamisessa ja puutteita ohjausosaamisen suunnitelmallisessa ylläpitämisessä sekä kehittämisessä. Ohjauksen mallien ja lähestymistapojen tunnistamisessa ja hyödyntämisessä havaittiin puutteita. Hyvistä käytännöistä nostettiin esiin hoitosuunnitelmat sekä tilojen ja välineiden saatavuus. Uusiin menetelmiin tutustumiseen kaivattiin enemmän työaikaa. Työnkuvan vaihtelut koettiin uhkana yksilöohjauksen laadulle. Hoitajat arvioivat tietonsa pitkäaikaissairauksista hyviksi, mutta toivoivat lisäkoulutusta lääkehoidosta. Ohjausosaamisen kannalta kaivattiin koulutuksia potilasohjauksen malleista ja lähestymistavoista sekä motivointikeinoista.
Pitkäaikaissairaita ohjaavien hoitajien yhteistyöverkosto ja kliinisen asiantuntijan toimien perustaminen kohdeorganisaation avosairaanhoidon vastaanotoille varmistaisivat näyttöön perustuvien ohjausmenetelmien ja mallien käyttöä. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää pitkäaikaissairaiden potilasohjauksen kehittämisessä avosairaanhoidon viitekehyksessä. Tutkimus antaa myös tukea palvelumuotoiluun, henkilöstökoulutusten ja henkilöstöresurssien suunnitteluun sekä kohdentamiseen avosairaanhoidon alueella. The purpose of the study was to develop counselling of patients with long-term illnesses in primary healthcare. The aim was to describe the implementation of individual counselling of patients with long-term illnesses from nurses’ perspectives at nursing appointments in health centres. The study was assigned by the target organization. This study was conducted by using small-group theme interviews in six different health centres of the organization. Abductive content analysis was used as the analysis method. The theoretical framework of the study was created based on up-to-date research data on high quality patient counselling. The nurses’ descriptions were compared to this ideal state.
According to the results, the organization had challenges in implementing new practices. The results also showed shortcomings in the maintenance and development of the nurses’ counselling skills as well as in identifying and using guidance models and different approaches. The results also highlighted good practices, such as care plans and the availability of facilities and equipment. The respondents wanted more working time for becoming acquainted with the new procedures. The changes in job descriptions were considered challenging to the individual counselling. The nurses considered their knowledge of long-term illnesses good, but hoped for more training on pharmacological care, counselling models, approaches and ways of motivation.
The development proposals highlight the establishment of a co-operation network of nurses counselling patients with long-term illnesses and the establishment of a clinical experts’ positions in the outpatient clinics of the target organization. These actions would ensure the usage of evidence-based knowledge on counselling methods and models. Information gained from the study can be used to develop guidance of the patients with long-term illnesses in out-patient care. The results are also applicable to the design of the guidance contents, additional training, working arrangements and service design arrangements in an out-patient care setting.
Tulokset osoittivat haasteita uusien käytäntöjen jalkauttamisessa ja puutteita ohjausosaamisen suunnitelmallisessa ylläpitämisessä sekä kehittämisessä. Ohjauksen mallien ja lähestymistapojen tunnistamisessa ja hyödyntämisessä havaittiin puutteita. Hyvistä käytännöistä nostettiin esiin hoitosuunnitelmat sekä tilojen ja välineiden saatavuus. Uusiin menetelmiin tutustumiseen kaivattiin enemmän työaikaa. Työnkuvan vaihtelut koettiin uhkana yksilöohjauksen laadulle. Hoitajat arvioivat tietonsa pitkäaikaissairauksista hyviksi, mutta toivoivat lisäkoulutusta lääkehoidosta. Ohjausosaamisen kannalta kaivattiin koulutuksia potilasohjauksen malleista ja lähestymistavoista sekä motivointikeinoista.
Pitkäaikaissairaita ohjaavien hoitajien yhteistyöverkosto ja kliinisen asiantuntijan toimien perustaminen kohdeorganisaation avosairaanhoidon vastaanotoille varmistaisivat näyttöön perustuvien ohjausmenetelmien ja mallien käyttöä. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää pitkäaikaissairaiden potilasohjauksen kehittämisessä avosairaanhoidon viitekehyksessä. Tutkimus antaa myös tukea palvelumuotoiluun, henkilöstökoulutusten ja henkilöstöresurssien suunnitteluun sekä kohdentamiseen avosairaanhoidon alueella.
According to the results, the organization had challenges in implementing new practices. The results also showed shortcomings in the maintenance and development of the nurses’ counselling skills as well as in identifying and using guidance models and different approaches. The results also highlighted good practices, such as care plans and the availability of facilities and equipment. The respondents wanted more working time for becoming acquainted with the new procedures. The changes in job descriptions were considered challenging to the individual counselling. The nurses considered their knowledge of long-term illnesses good, but hoped for more training on pharmacological care, counselling models, approaches and ways of motivation.
The development proposals highlight the establishment of a co-operation network of nurses counselling patients with long-term illnesses and the establishment of a clinical experts’ positions in the outpatient clinics of the target organization. These actions would ensure the usage of evidence-based knowledge on counselling methods and models. Information gained from the study can be used to develop guidance of the patients with long-term illnesses in out-patient care. The results are also applicable to the design of the guidance contents, additional training, working arrangements and service design arrangements in an out-patient care setting.