Etiikka ammattilaisen ohjenuorana. Käytäntöjä, kokeiluja ja kokemuksia sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta

Abstract

Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen keskiössä ovat asiakas- ja potilaslähtöisyys sekä ammattieettiset periaatteet. Esimerkiksi sairaanhoitajan opetetaan olevan aina potilaan edustaja. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen kohtaa usein asiakastyössä eettisiä kysymyksiä, kuten voiko potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittaa, miten voi auttaa, kun asiakas omalla käyttäytymisellään pahentaa omaa tilannettaan tai miten määritellään se, mikä on hyvää ja oikein kullekin potilaalle. Eettiset kysymykset ovat osoittautuneet viime aikoina erityisesti merkityksellisiksi, kun esille ovat tulleet suomalaisen vanhustenhuollon puutteet. Kiire, väsymys ja uuvuttava työpaine voivat heikentää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen herkkyyttä tunnistaa eettisiä ongelmia työssään. Eettisiä ristiriitoja aiheuttaa myös se, ettei työntekijä voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan erilaiset toimintaympäristöt muokkaavat paljon sitä, millainen eettinen herkkyys ja osaaminen ammattilaiselle lopulta muodostuu.

Sosiaali- ja terveysalan koulutus ammattikorkeakoulussa on käytännönläheistä koulutusta, jonka tavoitteena on aina asiakkaan ja potilaan hyvän edistäminen hyvin erilaisissa, usein vaikeissa elämäntilanteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että etiikka on yksi tärkeimmistä sosiaalija terveydenhuollon koulutuksessa opetettavista osaamisalueista (esim. Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimukset ja sisällöt 2019). Juujärven (2017) mukaan eettinen toiminta koostuu neljästä osa-alueesta. Koulutuksessa opiskelijoita tulisi harjaannuttaa kaikissa eettisen toiminnan osa-alueissa. Näitä osa-alueita ovat eettinen herkkyys eli kyky tunnistaa eettisiä jännitteitä ja ristiriitoja arkisessa työssä sekä kyky kuvitella eri toimintavaihtoehtojen seurauksia toisille ihmisille ja ongelmanratkaisu eli kyky ratkaista tunnistettu eettinen ongelma ammattialan arvoja ja eettisiä ohjeita noudattaen. Lisäksi eettiseen toimintaan kuuluvat eettinen motivaatio eli halu asettaa eettiset arvot muiden arvojen tai tarkoitusperien edelle käytännön tilanteessa ja toimeenpanotaidot eli rohkeus ja päämäärätietoisuus ja taidot toimia eettisesti oikean vaihtoehdon mukaisesti myös haastavassa tilanteessa.

Eettisyys, eettiset ristiriitatilanteet ja toiminnan seurausten pohtiminen ilmenevät sosiaali- ja terveysalan työssä ja sen opettamisessa hyvin monelle tavalla. Sen tämä julkaisukin osoittaa. Tämän julkaisun kirjoittajat tuovat esiin erilaisia näkökulmia eettisyyteen ja myös ammatillisuuteen käytännön esimerkkien ja kokeilujen avulla. Eettisyyttä käsitellään niin opintojen sisältöjen kuin opetussuunnitelmankin näkökulmasta. Eettisten seikkojen huomioiminen on oleellista myös sensitiivisten opettavien aiheiden kannalta ja tuottaessa oppimateriaalia erilaisten kulttuurien tarpeisiin. Sosiaali- ja terveysalalla työskennellään erilaisissa ympäristöissä muun muassa asiakkaiden kotona. Kotiympäristössä asiakkaan oman elämän arvot ja henkilökohtaiset arjessa pärjäämisen tarpeet tulevat korostuneesti esille ja niitä tulee kunnioittaa.

Toivon tämän julkaisun herättävän keskustelua ja kirvoittavan ajatuksia sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoille, opettajille tai muuten sosiaali- ja terveysalalla toimiville henkilöille eettisyydestä ja eettisen ajattelun vahvistamisesta sosiaali- ja terveysalalla.