Sairaanhoitajien kokemuksia rauhoittumismenetelmien käytöstä osana potilaan hoitosuunnitelmaa

Abstract

Potilaan rauhoittamiseen on lääkehoidon lisäksi useita lääkkeettömiä menetelmiä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia rauhoittumismenetelmien käytöstä osana potilaan hoitosuunnitelmaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli työelämän näkökulmasta tuottaa tietoa, käytetäänkö rauhoittumismenetelmiä osana potilaan hoitosuunnitelmaa.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista menetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimusta varten haastateltiin neljää sairaanhoitajaa Tampereen yliopistollisen sairaalan aikuispsykiatrian akuuttiosastolta. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.

Rauhoittumismenetelmien valinta ja käyttö nähtiin potilaskohtaisena ja kokonaisvaltaisena. Potilaan kuunteleminen ja kohtaaminen koettiin keskeiseksi rauhoittumismenetelmän valinnassa. Strukturoitu hoito sekä riittävät resurssit nähtiin myös itsessään rauhoittumismenetelmänä. Sairaanhoitajat kokivat, että sekä lääkehoito että lääkkeettömät rauhoittumismenetelmät kuuluvat sairaalassa toteutettavaan hoitoon. Pääpaino tämän tyylisellä osastolla nähtiin lääkkeettömissä menetelmissä, jotka nähtiin ensisijaisena vaihtoehtona. Kuitenkin menetelmän valinta lääkehoidon ja lääkkeettömän hoidon välillä nähtiin tilanteesta riippuvaisena: joissakin tilanteissa voitiin valita ensisijaisesti myös lääkehoito. Tuloksista kävi lisäksi ilmi, että osastolla on käytössä Safewards -toimintamalli. Toimintamallin nähtiin integroituneen osaksi osaston arkea ja sen ajateltiin olevan apukeino ahdistavien tilanteiden ennaltaehkäisyyn. Rauhoittumismenetelmien käyttö nähtiin suunnitelmallisena, mutta tilanteisiin reagoitiin myös tilannekohtaisesti.

Tulosten perusteella rauhoittumismenetelmiä käytetään suunnitelmallisesti osana potilaan hoitosuunnitelmaa. Tuloksista voidaan lisäksi päätellä, että lääkehoito tukee lääkkeettömien menetelmien käyttöönottoa tarvittaessa.

Vastaavanlaista tutkimusta ei ole vielä tehty riittävästi. Tästä syystä rauhoittumismenetelmien käyttöä osana potilaan hoitosuunnitelmaa sairaalahoidossa olisi hyvä tutkia lisää. Tämä tutkimus rajoittui yhdelle osastolle, joten aihetta voisi tutkia laajemmin eri osastoilla.

In modern nursing, in addition to medication there are several non-pharmacological methods to calm a patient.

The purpose of the thesis was to collect information on nurses’ experiences about calming methods as a part of a patient’s treatment plan. From the working life's perspective, the aim of the thesis was to produce information whether calming methods were used as a part of patient’s treatment plan.

The study was conducted using a qualitative method. The research material was collected with thematic interviews and the interview material was analyzed with content analysis.

The choice and use of calming methods were seen as patient specific and comprehensive. The use of calming methods was seen as systematic but still each situation was dealt with in a situation-specific way.

According to the results calming methods were used methodically as a part of a patient’s treatment and treatment plan. Based on the results, medication supported non-pharmacological methods when necessary.