Sairaanhoitajien kokemuksia rauhoittumismenetelmien käytöstä osana potilaan hoitosuunnitelmaa
Ahonen, Jessica; Ojala, Janina (2019)
Ahonen, Jessica
Ojala, Janina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019110820847
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019110820847
Tiivistelmä
Potilaan rauhoittamiseen on lääkehoidon lisäksi useita lääkkeettömiä menetelmiä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia rauhoittumismenetelmien käytöstä osana potilaan hoitosuunnitelmaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli työelämän näkökulmasta tuottaa tietoa, käytetäänkö rauhoittumismenetelmiä osana potilaan hoitosuunnitelmaa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista menetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimusta varten haastateltiin neljää sairaanhoitajaa Tampereen yliopistollisen sairaalan aikuispsykiatrian akuuttiosastolta. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Rauhoittumismenetelmien valinta ja käyttö nähtiin potilaskohtaisena ja kokonaisvaltaisena. Potilaan kuunteleminen ja kohtaaminen koettiin keskeiseksi rauhoittumismenetelmän valinnassa. Strukturoitu hoito sekä riittävät resurssit nähtiin myös itsessään rauhoittumismenetelmänä. Sairaanhoitajat kokivat, että sekä lääkehoito että lääkkeettömät rauhoittumismenetelmät kuuluvat sairaalassa toteutettavaan hoitoon. Pääpaino tämän tyylisellä osastolla nähtiin lääkkeettömissä menetelmissä, jotka nähtiin ensisijaisena vaihtoehtona. Kuitenkin menetelmän valinta lääkehoidon ja lääkkeettömän hoidon välillä nähtiin tilanteesta riippuvaisena: joissakin tilanteissa voitiin valita ensisijaisesti myös lääkehoito. Tuloksista kävi lisäksi ilmi, että osastolla on käytössä Safewards -toimintamalli. Toimintamallin nähtiin integroituneen osaksi osaston arkea ja sen ajateltiin olevan apukeino ahdistavien tilanteiden ennaltaehkäisyyn. Rauhoittumismenetelmien käyttö nähtiin suunnitelmallisena, mutta tilanteisiin reagoitiin myös tilannekohtaisesti.
Tulosten perusteella rauhoittumismenetelmiä käytetään suunnitelmallisesti osana potilaan hoitosuunnitelmaa. Tuloksista voidaan lisäksi päätellä, että lääkehoito tukee lääkkeettömien menetelmien käyttöönottoa tarvittaessa.
Vastaavanlaista tutkimusta ei ole vielä tehty riittävästi. Tästä syystä rauhoittumismenetelmien käyttöä osana potilaan hoitosuunnitelmaa sairaalahoidossa olisi hyvä tutkia lisää. Tämä tutkimus rajoittui yhdelle osastolle, joten aihetta voisi tutkia laajemmin eri osastoilla.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista menetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimusta varten haastateltiin neljää sairaanhoitajaa Tampereen yliopistollisen sairaalan aikuispsykiatrian akuuttiosastolta. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Rauhoittumismenetelmien valinta ja käyttö nähtiin potilaskohtaisena ja kokonaisvaltaisena. Potilaan kuunteleminen ja kohtaaminen koettiin keskeiseksi rauhoittumismenetelmän valinnassa. Strukturoitu hoito sekä riittävät resurssit nähtiin myös itsessään rauhoittumismenetelmänä. Sairaanhoitajat kokivat, että sekä lääkehoito että lääkkeettömät rauhoittumismenetelmät kuuluvat sairaalassa toteutettavaan hoitoon. Pääpaino tämän tyylisellä osastolla nähtiin lääkkeettömissä menetelmissä, jotka nähtiin ensisijaisena vaihtoehtona. Kuitenkin menetelmän valinta lääkehoidon ja lääkkeettömän hoidon välillä nähtiin tilanteesta riippuvaisena: joissakin tilanteissa voitiin valita ensisijaisesti myös lääkehoito. Tuloksista kävi lisäksi ilmi, että osastolla on käytössä Safewards -toimintamalli. Toimintamallin nähtiin integroituneen osaksi osaston arkea ja sen ajateltiin olevan apukeino ahdistavien tilanteiden ennaltaehkäisyyn. Rauhoittumismenetelmien käyttö nähtiin suunnitelmallisena, mutta tilanteisiin reagoitiin myös tilannekohtaisesti.
Tulosten perusteella rauhoittumismenetelmiä käytetään suunnitelmallisesti osana potilaan hoitosuunnitelmaa. Tuloksista voidaan lisäksi päätellä, että lääkehoito tukee lääkkeettömien menetelmien käyttöönottoa tarvittaessa.
Vastaavanlaista tutkimusta ei ole vielä tehty riittävästi. Tästä syystä rauhoittumismenetelmien käyttöä osana potilaan hoitosuunnitelmaa sairaalahoidossa olisi hyvä tutkia lisää. Tämä tutkimus rajoittui yhdelle osastolle, joten aihetta voisi tutkia laajemmin eri osastoilla.
