Röntgenhoitajien työhyvinvointi : kysely kuvantamisen röntgenhoitajille

Abstract

Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan työpaikalla vallitsevaa työntekijöiden vireystilaa. Käsitteeseen kuuluu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen työhyvinvointi. Työhyvinvoinnin edistämiseen osallistuvat yksilön lisäksi myös organisaatio ja yhteiskunta.

Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa kuvantamisen eri toimipisteissä työskentelevien röntgenhoitajien työhyvinvointia. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajien työhyvinvoinnista tietoa, jota yhteistyökumppani voisi hyödyntää käytännössä. Opinnäytetyön tutkimusongelmina oli selvittää, mikä vaikutus fyysisillä ja psyykkisillä tekijöillä sekä johdolla ja organisaatiolla oli röntgenhoitajien työhyvinvointiin.

Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Vastaukset kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, jossa väittämät oli jaettu kolmeen pääkategoriaan. Vastauksia saatiin 57 kappaletta. Aineisto tallennettiin Exceliin. Tulokset esitettiin kuvaajien avulla sekä sanallisesti.

Tutkimuksesta ilmeni, että röntgenhoitajat olivat enimmäkseen tyytyväisiä fyysiseen työhyvinvointiinsa, mutta työtä pidettiin fyysisesti kuormittavana. Röntgenhoitajat kokivat työympäristönsä hyväksi ilmanlaatua lukuun ottamatta. Psyykkisen työhyvinvoinnin osalta jotkin asiat olivat hyvin, mutta joissain asioissa oli kehittämisen varaa. Työtä pidettiin mielenkiintoisena ja riittävän haastavana. Myös työilmapiiri koettiin työhyvinvointia tukevaksi. Tuloksista tuli kuitenkin ilmi, että jotkut röntgenhoitajat kokivat työstressiä sekä epäasiallista ja epätasa-arvoista kohtelua. Työpaikalla esiintyi myös kiusaamista. Johtamisen osalta röntgenhoitajat kokivat, että työvuorot ja tauot toteutuivat sovitusti. He saivat myös työskennellä itselleen mielekkäissä työpisteissä, mistä voisi päätellä, että heidän toiveitaan kuunnellaan.

Jatkotutkimusaiheena kysely voitaisiin suorittaa myöhemmin uudestaan ja vertailla saatuja tuloksia. Tutkimuksen tuloksista esille nousseita asioita ja niiden syitä voitaisiin myös tutkia esimerkiksi haastattelun avulla.

Well-being at work is defined as employees’ vitality or energy prevailing in the work place. It consists of physical, mental and social well-being. Improving wellbeing at work requires co-operation of individuals, organisation as well as society.

The aim of the study was to survey the well-being of radiographers and to obtain information that could be utilised in practice. The research problem was to examine what kind of effect do physical and mental factors along with the supervision of work have on the well-being of radiographers.

The survey was conducted as a quantitative study by using an electronic questionnaire. A total of 57 answers were gathered and presented verbally and as graphs. The results show that the examined radiographers were mostly pleased with their physical well-being, but they found their work physically challenging. The statement regarding the quality of air in the workplace arose as a negative factor in the physical category. Inequality among colleagues and work-related stress emerged as problems affecting the workers’ mental well-being. The majority of the radiographers felt that most of their work shifts and breaks were fulfilled as planned.

The survey could be conducted subsequently as a follow-up research in order to compare the results and observe the potential change in the well-being of radiographers over a period of time. A further study could also survey well-being by interviewing the radiographers.