Työnjohtajan henkilökohtaisen ajanhallinnan työohje
Sirolinna, Miko (2019)
Sirolinna, Miko
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111921558
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111921558
Tiivistelmä
Työnjohtajan ajanhallinnan tutkimus lähti tämän hetkisen työmaan tilanteesta. Koettiin, että työtehtäviin varattu aika oli hyvin suppea, eikä meinannut keretä tekemään kaikkia työtehtäviä. Tämä innosti tutkimaan kokeneempien työnjohtajien ajanhallintaa sekä kehittämään heille, myös itselleni, paremman tavan käsitellä aikaa työpäivän aikana.
Aineistona tähän työhön käytetään ajanhallintaa koskevaa kirjallisuutta sekä tutkimusmetodina on kvantitatiivinen tutkimus. Tutkimus toteutetaan avoimena haastatteluna, jossa työnjohtajilta kysytään samat kysymykset ilman vastausvaihtoehtoja. Näin tutkimukseen saadaan henkilökohtaisia kokemuksia ajanhallinnasta, jonka pohjalta voidaan tehdä kehitysehdotuksia yleisesti.
Työtehtävästä riippuen työnjohtajilla oli saman tyyppisiä vastauksia. Stressiin suhtauduttiin positiivisena tekijänä ja kaikilla haastateltavilla oli kiireen tunnetta työpäivän aikana. Suunnittelussa käytettiin suurimmaksi osaksi kolmen viikon sekä viikon suunnitelmaa. Harvoin suunnitelmia tehtiin kuukauden pituisiksi taikka päivän tarkkuudella. Priorisointi nähtiin myös todella tärkeänä asiana.
Tutkimusta tehtäessä saatiin kuva, että priorisoiminen oli kaikkien mielestä yksi tärkeimmistä asioista mutta vaikutti siltä, että parempaan priorisoimiseen ei ollut työkaluja. Huomattiin myös, että kiire ja tärkeys kulkivat kaikkien työnjohtajien mielestä käsikädessä. Tärkeää olisikin työnjohtajille erottaa kiire sekä tärkeys toisistaan, sillä kaikki työtehtävät eivät voi olla kiireellisiä ja tärkeitä. Tämän ymmärtäminen vaikuttaa suuresti ajanhallintaan ja työnsuunnitteluun. Näiden myötä saavutetaan tavoitteet tehokkaammin.
Aineistona tähän työhön käytetään ajanhallintaa koskevaa kirjallisuutta sekä tutkimusmetodina on kvantitatiivinen tutkimus. Tutkimus toteutetaan avoimena haastatteluna, jossa työnjohtajilta kysytään samat kysymykset ilman vastausvaihtoehtoja. Näin tutkimukseen saadaan henkilökohtaisia kokemuksia ajanhallinnasta, jonka pohjalta voidaan tehdä kehitysehdotuksia yleisesti.
Työtehtävästä riippuen työnjohtajilla oli saman tyyppisiä vastauksia. Stressiin suhtauduttiin positiivisena tekijänä ja kaikilla haastateltavilla oli kiireen tunnetta työpäivän aikana. Suunnittelussa käytettiin suurimmaksi osaksi kolmen viikon sekä viikon suunnitelmaa. Harvoin suunnitelmia tehtiin kuukauden pituisiksi taikka päivän tarkkuudella. Priorisointi nähtiin myös todella tärkeänä asiana.
Tutkimusta tehtäessä saatiin kuva, että priorisoiminen oli kaikkien mielestä yksi tärkeimmistä asioista mutta vaikutti siltä, että parempaan priorisoimiseen ei ollut työkaluja. Huomattiin myös, että kiire ja tärkeys kulkivat kaikkien työnjohtajien mielestä käsikädessä. Tärkeää olisikin työnjohtajille erottaa kiire sekä tärkeys toisistaan, sillä kaikki työtehtävät eivät voi olla kiireellisiä ja tärkeitä. Tämän ymmärtäminen vaikuttaa suuresti ajanhallintaan ja työnsuunnitteluun. Näiden myötä saavutetaan tavoitteet tehokkaammin.