Perehtyvästä päteväksi : sairaanhoitajien hengityslaitehoidon osaaminen sydänteholla

Abstract

Tehohoitotyössä sairaanhoitajilta vaaditaan erityistietoja ja -taitoja potilaiden elintoimintojen ylläpitämiseksi ja tukemiseksi. Yksi keskeisimpiä sairaanhoitajan erityisosaamisen alueita tehohoidossa on hengityslaitehoito, jota sairaanhoitajan tulee osata turvallisesti toteuttaa. Turvallisen ja tarkoituksenmukaisen hoidon mahdollistamiseksi sairaanhoitajan tulee tietää, millaista osaamista häneltä hengityslaitehoidossa vaaditaan.

Opinnäytetyö tehtiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Sydänsairaalan sydänteholle. Tavoitteena oli kehittää ja vahvistaa sairaanhoitajien hengityslaitehoidon osaamista sekä luoda perusta hengityslaitehoidon jatkokehitykselle ja perehdytyksen systemoinnille. Tarkoituksena oli muodostaa hengityslaitehoidon osaamiskriteerit sekä osaamisen arviointimittari ja arvioida sairaanhoitajien hengityslaitehoidon osaamista sydänteholla.

Opinnäytetyössä testattiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin teho-osastolle vuonna 2016 muodostettuja hengityslaitehoidon osaamiskriteereitä ja niiden siirrettävyyttä sydäntehon ympäristöön. Tutkimuskatsauksen löydökset tukivat osaamiskriteereitä ja lisäksi muodostui yksi uusi kriteeri: vatsa-asennon merkityksen ymmärtäminen ja toteutus. Lopuksi asiantuntijaryhmä hyväksyi osaamiskriteerit.

Seuraavaksi muodostettiin hengityslaitehoidon osaamisen arviointikysely. Sairaanhoitajat arvioivat kyselyssä osaamistaan 35 osaamisalueen kohdalla opinnäytetyötä varten muodostetulla kolmiportaisella asteikolla. Kysely lähetettiin lokakuussa 2019 sydäntehon sairaanhoitajille (n=61). Vastausprosentti oli 54%. Sairaanhoitajat arvioivat hengityslaitehoidon osaamisensa keskimäärin hyväksi kaikilla hoitotyön eri osa-alueilla. Heikoimmaksi osaaminen koettiin vatsa-asentohoidossa, hengityslaitteiden terminologian ymmärtämisessä ja erilaisten hengitysmuotojen toimintaperiaatteiden ja käytön hallinnassa.

Kehittämisen kohteiksi nousivat perehdytyskäytäntöjen parantaminen ja yhdenmukaistaminen. Lisäksi osaamisen ylläpitämisen keinot ja asiantuntijuuden hyödyntäminen nostettiin tärkeiksi kehittämiskohteiksi. Uusien ja tehostettujen hoitomuotojen implementointi hoitotyöhön vaatisi onnistuakseen aikaa ja resursseja sekä koko henkilöstön sitouttamista muutokseen. Hengityslaitehoitotyötä kehittämällä voitaisiin pyrkiä vähentämään siihen liittyvien komplikaatioiden esiintyvyyttä ja siten potilaan sairaalassaoloaikaa ja tehohoidon kustannuksia.

This Master’s thesis was carried out as research development work for Tampere Heart hospitals cardiac intensive care unit (CICU) of Pirkanmaa hospital district. The purpose was to explore qualification criteria and measure nurses’ perception of their ability associated with mechanical ventilation. The aim was to fortify nurses’ skills and form the basis of future development and improved orientation.

Systemized literature review reinforced and completed competency criteria originally formed for hospital district of Helsinki and Uusimaa in 2016. Theory and ability to perform prone position was included. Results were found valid for CICU environment after specialist consideration.

Competency criteria were transformed into questionnaire in which nurses (n=61) evaluated their qualification on a three staged competence scale. Working experience, development ideas and difficulties in mechanical ventilation were also asked. The response rate was 54%. Nurses evaluated their overall qualification level as proficient. Competence in a few individual nursing tasks such as prone positioning, understanding respirator’s terminology and utilizing different ventilator modes were evaluated significantly lower than overall qualification.

Results revealed that orientation and education in mechanical ventilation could be equalized and nursing expertise could be used more efficiently. Aiming for higher qualification of nurses and ensuring better quality of care might decrease complications such as ventilator associated pneumonia.