Puhetaidetekniikka "Puheen kuusi elettä" vuorovaikutustaitojen vahvistajana
Rinne, Elina (2019)
Rinne, Elina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120424507
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120424507
Tiivistelmä
Kyseessä on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka työelämää edustava yhteistyökumppani on Laurea-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyön toiminnallinen osuus on tapahtunut osana keväällä 2019 Laurean Porvoon kampuksella järjestettävää Dialogisuus, kohtaaminen ja ammatillinen vuorovaikutus- kurssia. Seitsemällä eri kerralla sosionomiopiskelijat tutkivat omassa kokemuksellisuudessaan puhetaidetekniikkaa nimeltä ’puheen kuusi elettä’ käyttäen liikkeellisiä ja draamallisia harjoitteita. Opinnäytetyön tarkoitus on tutkia kyseisen tekniikan mahdollisuutta toimia vuorovaikutustilannetta tukevana menetelmänä sosionomeille.
Teoreettinen viitekehys rakentuu vuorovaikutuksen ja kommunikaation ilmiöiden ympärille keskittyen erityisesti puheen yhteydessä tapahtuvaan äänen viestintään. Koska ääni ja keho, yhtä lailla kuin keho ja vuorovaikutus, ovat erottamaton osa toisistaan, myös kehollinen kommunikaatio on osana keskeistä teoriaa. Vaatimukset sosionomin ammattitaidolle ovat myös omana osionaan, sillä opinnäytetyö on tehty ajatellen sosionomi opiskelijoita ja vuorovaikutustaitojen merkitystä heidän tulevassa ammatissaan.
Opiskelijoiden kokemuksellisuutta arvioitiin kyselyn avulla, joka suoritettiin kurssin loputtua. Menetelmä ’puheen kuusi elettä’ oli kaikille vastaajista jossain määrin uusi, mutta ilmeisen helposti hahmotettava, sillä lähes kaikki kurssin päätyttyä kokivat tunnistavansa puheen eleitä niin itsestään kuin myös toisista. Kyselyn mukaan suurin osa koki voivansa käyttää menetelmää itsensä ja toisen tukemiseen vuorovaikutustilanteessa, mikä kertoo ’puheen kuuden eleen’ mahdollisuudesta toimia vuorovaikutuksen menetelmänä. Opiskelijat myös kokivat, että vuorovaikutustaitoja on mahdollista harjoittelemisen kautta kehittää. Aihetta voisi jatkaa selvittämällä missä määrin ja millä tavalla vuorovaikutustaitoja Laurean sosionomin koulutuksessa harjoitetaan, ja kokevatko opiskelijat sille tarvetta.
Teoreettinen viitekehys rakentuu vuorovaikutuksen ja kommunikaation ilmiöiden ympärille keskittyen erityisesti puheen yhteydessä tapahtuvaan äänen viestintään. Koska ääni ja keho, yhtä lailla kuin keho ja vuorovaikutus, ovat erottamaton osa toisistaan, myös kehollinen kommunikaatio on osana keskeistä teoriaa. Vaatimukset sosionomin ammattitaidolle ovat myös omana osionaan, sillä opinnäytetyö on tehty ajatellen sosionomi opiskelijoita ja vuorovaikutustaitojen merkitystä heidän tulevassa ammatissaan.
Opiskelijoiden kokemuksellisuutta arvioitiin kyselyn avulla, joka suoritettiin kurssin loputtua. Menetelmä ’puheen kuusi elettä’ oli kaikille vastaajista jossain määrin uusi, mutta ilmeisen helposti hahmotettava, sillä lähes kaikki kurssin päätyttyä kokivat tunnistavansa puheen eleitä niin itsestään kuin myös toisista. Kyselyn mukaan suurin osa koki voivansa käyttää menetelmää itsensä ja toisen tukemiseen vuorovaikutustilanteessa, mikä kertoo ’puheen kuuden eleen’ mahdollisuudesta toimia vuorovaikutuksen menetelmänä. Opiskelijat myös kokivat, että vuorovaikutustaitoja on mahdollista harjoittelemisen kautta kehittää. Aihetta voisi jatkaa selvittämällä missä määrin ja millä tavalla vuorovaikutustaitoja Laurean sosionomin koulutuksessa harjoitetaan, ja kokevatko opiskelijat sille tarvetta.