Röntgenhoitajien käsityksiä ennakoivasta kliinisestä arvioinnista natiiviröntgentutkimuksissa

Abstract

Ennakoiva kliininen arviointi on Isosta-Britanniasta lähtöisin oleva menetelmä, jossa röntgenhoitaja merkitsee ottamaansa digitaaliseen natiiviröntgenkuvaan havaitsemansa löydökset. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää määrällisen tutkimuksen keinoin röntgenhoitajien käsityksiä ennakoivasta kliinisestä arvioinnista natiiviröntgentutkimuksissa ja siihen liittyvästä koulutuksesta. Tavoitteena oli saada tuloksia, joita voidaan hyödyntää ennakoivan kliinisen arvioinnin täydennyskoulutuksen suunnittelussa Suomessa. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka toimitettiin kolmen keskussairaalan kuvantamisyksikköön. Kyselyyn vastasi yhteensä 63 röntgenhoitajaa. Kysely koostui kahdesta taustakysymyksestä, kahdesta ennakoivan kliinisen arvioinnin koulutukseen liittyvästä kysymyksestä, sekä kysymyksestä koskien suunniteltua kuvaraportoinnin YAMK-koulutusta. Näiden lisäksi oli kuusi kysymystä, joissa oli yhteensä 36 Likert-astekollista vaihtoehtoa. Kysymykset oli jaettu viiteen osa-alueeseen, joita olivat: perustiedot ennakoivasta kliinisestä arvioinnista, käsitykset anatomian taidoista, käsitykset ennakoivasta kliinisestä arvioinnista, mihin sen käyttö sopii ja mitä mieltä röntgenhoitajat ovat ennakoivan kliinisen arvioinnin tulevaisuudesta. Yksi avoin kysymys kartoitti röntgenhoitajien omia ajatuksia ennakoivasta kliinisestä arvioinnista. Tulosten perusteella röntgenhoitajat kokivat ennakoivan kliinisen arvioinnin lisäävän vastuuta, mutta tuovan työhön arvostusta. Myös uralla etenemismahdollisuuksia pidettiin positiivisena asiana. Tuloksista selvisi, että röntgenhoitajien mielestä ennakoiva kliininen arviointi sopii parhaiten raajojen ja nivelten päivystysaikaisten kuvien arviointiin pienemmissä yksiköissä kuten terveyskeskuksissa, tai keskussairaaloissa. Tuloksista välittyy hyvä anatomian osaamisen taso. Palkkatason nousua tärkeämpänä röntgenhoitajat pitivät radiologien tukea ja opastusta sekä tukea esimiehiltä. Kuva-arviontiin röntgenhoitajat käyttäisivät mieluiten vain osan työajastaan. Jatkokoulutukseen suhtauduttiin myönteisesti, kolmasosa olisi valmis kuvaraportoinnin mahdollistavaan YAMK- tutkinnon suorittamiseen. Lyhyempään noin 15 opintopisteen ennakoivan kliinisen arvioinnin täydennyskoulutukseen oli myös halukkuutta. Jatkotutkimusaiheiksi nousee tutkimustulosten pohdinnan myötä useita aiheita. Paraneeko natiiviröntgenkuvien laatu jos käytetään ennakoivaa kliinistä arviointia? Millä tavoin röntgenhoitajat suorittavat kuva-arviointia natiivitutkimuksissa peruskoulutuksen jälkeen? Kyselyn voisi myös toistaa jossain toisessa organisaatiossa, tai tehdä sama kysely myöhemmin uudelleen samoissa organisaatioissa kuin nyt. Lisäksi ajankohtainen tutkimusaihe voisi olla ennakoivan kliinisen arvioinnin täydennyskoulutuksen kehittämishanke esimerkiksi yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa.