Kokemuksia taidelähtöisen työn soveltamisesta maahanmuuttajatyössä : humanistinen näkemys

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esiin sosiaalialalla työskentelevien kokemuksia taidelähtöisten menetelmien käytöstä maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa tehtävässä työssä. Tavoitteena on tarjota sosiaalialan toimijoille taidelähtöisten menetelmien käytöstä tietoa ja ajatuksia, joita käyttää tukena toiminnan suunnittelussa.

Tämän tutkimuksen teoreettisessa tietoperustassa syvennytään taidelähtöisten menetelmien käyttöön sosiaalialalla. Tätä tukevana taustateoriana toimivat humanismi ja humanistinen sosiaalityö. Lisäksi tarkastelussa ovat turvapaikanhakijat ja pakolaiset sosiaalialan asiakaskuntana.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastatteluissa kolme alan ammattilaista jakoi kokemuksiaan taidelähtöisten menetelmien käytöstä työssään maahanmuuttajien kanssa. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.

Haastateltavat kokivat, että taidelähtöiset menetelmät olivat auttaneet ryhmien osallistujia ryhmäytymisessä ja toisiin tutustumisessa; ne olivat antaneet osallistujille väyliä itseilmaisuun sekä tukeneet itsetuntemuksen ja itsetunnon vahvistumisessa. Uuden oppimisen merkityksellisyys nousi esiin eri tavoin. Kokemukset vaikutuksesta osallistujien suomen kielen vahvistumiseen oli vaihtelevaa. Paljastui myös, että taidelähtöinen toiminta on hyvä apu uuteen ympäristöön kotiutumisen tukena. Yhteisen kielen puute koettiin asettaa asiakastyölle rajoituksia.

Aihetta lähestyttiin myös ammattieettisestä näkökulmasta sekä teorian että haastateltavien kokemusten kautta. Haastateltavien eettiset pohdinnat koskivat mahdollisuutta tarjota aktiviteetteja vain pienelle osallistujakunnalle, työntekijän roolia turvallisen tilan säilyttäjänä ja ryhmäläisten taidetoiminnan eettisiä kysymyksiä esimerkiksi tekijänoikeuksiin liittyen.

Tutkimus vahvisti aiempien tutkimuksien tuloksia taidelähtöisten menetelmien positiivisista vaikutuksista ihmisten hyvinvoinnille ja niiden toimivuudesta sosiaalialan asiakastyössä.

The main purpose of this study was to investigate the experiences of social work practitioners working with immigrants and using art-based methods in their work. The aim of this study is to give practitioners information and ideas about the use of art-based methods. The information can be used when planning or when only evaluating the possibilities art-based methods might offer.

The theoretical section of the study explores humanistic social work and art-based methods as well as migration. The data were collected from three professionals in interviews in the semi-structured format. The data were analyzed using qualitative content analysis. The respondents felt that art-based methods had helped their clients in team-building and getting acquainted with one another. Their clients had found ways to express their ideas and emotions. The methods had given their clients a chance for introspection. Also, the importance of learning new skills was mentioned by all.

There was also an example of how arts activities can help in settling down in the new surroundings. It also became evident that lack of common language was considered to be challenging and the use of an interpreter or other language help should be considered in these groups. From an ethical point of view the respondents contemplated the lack of resources, the practitioner's role in ensuring a safe place and ethical questions that had been raised in the groups such as plagiarism.

These results of the study reinforce earlier studies which have indicated that art and arts activities contribute to wellbeing.