Jätteen pienimuotoinen hyödyntäminen maarakentamisessa : hyvän käytännön kehittäminen Lounais-Suomen ympäristöviranhaltijat ry:n toiminta-alueen kuntiin

Abstract

Jätteiden sijoittaminen maaperään on luvanvaraista toimintaa ja kiellettyä ilman asianmukaista viranomaismenettelyä. Lainsäädännön avulla on kuitenkin pyritty edistämään jätteiden hyödyntämistä maarakentamisesta, jolloin pystytään korvaamaan luonnon kivi- ja maa-ainesta tietyissä maarakennuskohteissa lain vaatimien edellytysten täyttyessä. Korvaamalla neitseellisiä raaka-aineita jätteillä, kuten betoni-, tiili- ja asfalttimurskeella, valimo- ja leijupetihiekalla, kalkilla sekä rengasrouheella ja kokonaisilla renkailla, pystytään edistämään kiertotalouden tavoitteita ja säästämään luonnonvaroja. Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa eli ns. MARA-asetus 843/2017 ohjaa jätteiden hyötykäyttöä ja asetukseen on kirjattu tietyt kriteerit, joilla jätteitä voi hyödyntää ilman ympäristölupaa. Jätteitä asetuksen mukaisesti hyödynnettäessä on tehtävä ilmoitus valtion valvontaviranomaiselle. MARA-asetuksen kriteerit jättävät määrältään pienimuotoiset hyödyntämiset asetuksen ulkopuolelle, jolloin tällaiset tapaukset tulee käsitellä kunnissa. MARA-asetuksen valvontaviranomaisena toimii valtion viranomainen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei noudata MARA-asetusta vaan kunnissa ratkaistaan pienimuotoista jätteen hyödyntämistä koskevat ilmoitukset jonkin muun menettelyn kautta. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten Lounais-Suomen ympäristöviranhaltijat ry:n toiminta-alueen kuntien viranhaltijat käsittelevät ilmoitukset, jotka liittyvät jätteen pienimuotoiseen hyödyntämiseen maarakentamisessa. Lainsäädäntötarkastelun, asiantuntijahaastatteluiden ja viranhaltijoille tehdyn kyselyn perusteella on tarkoitus löytää yhtenäinen toimintamalli alueen ympäristöviranhaltijoiden saamien ilmoitusten käsittelemiseksi. Työn tavoitteena on löytää yhtenäinen, selkeä ja toimiva menettelytapa kuntien ympäristönsuojelun viranhaltijoiden käyttöön.

Disposal of waste in the soil needs a permit and is prohibited without proper regulatory procedure. Continuous efforts are being made to change the law in the direction to accept replacing natural stone and soil with waste material in certain construction sites. Replacing virgin raw materials with waste material such as concrete, brick and asphalt, crushed stone, foundry and fluidized bed sand, lime, and coarse and whole tires will help to achieve the goals of the circular economy and conserve natural resources.

Government Decree on the Recovery of Certain Waste in Construction (MARA Decree 843/2017) controls the recovery of waste and sets out certain criteria for the recovery of waste without an environmental permit. When the waste is recovered in accordance with the Regulation, a notification must be made to the State Supervisory Authority. The MARA criteria exclude smallscale recoveries from the scope of the Regulation, which means that such cases must be dealt with by the municipalities.

The state authority is the supervisory authority for the MARA regulation. The municipal environmental protection authority does not comply with the MARA regulation, but municipalities settle notifications of small-scale waste recovery through another procedure.

The purpose of this thesis is to find out how the municipal authorities in the area of activity of the Southwest Finland Environmental Authority handles notifications related to small-scale waste utilization in civil engineering. On the basis of the regulatory review, expert interviews and a questionnaire to the authorities, a common approach to dealing with the notifications received by environmental officials in the area is to be found. The aim of the work is to find a coherent, clear and workable procedure for the use of municipal environmental authorities