Inhimillisen tekijän huomiointi suomalaisessa merionnettomuuksien viranomaiskäsittelyssä

Abstract

Tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten viranomaisten valmiuksia tunnistaa inhimillinen tekijä merionnettomuuksien käsittelyn yhteydessä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on turvallisuusteorian keskeisten tutkijoiden kuten James Reasonin, Erik Hollnagelin ja Sidney Dekkerin tutkimustuloksissa. Inhimillisen tekijän suomalaisena asiantuntijana haastateltiin tohtori Anna-Maria Teperiä Työterveyslaitokselta. Kansainvälisien säädösten asiantuntijana haastateltiin johtavaa asiantuntija Aleksi Uttulaa Liikenne- ja viestintävirastosta.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla merionnettomuuksia käsittelevien viranomaisten edustajia heidän organisaationsa antamasta koulutuksesta ja ohjeistuksesta inhimillisen tekijän tunnistamiseksi merionnettomuuksia käsiteltäessä. Lisäksi haastatteluissa pyrittiin selvittämään sekä haastateltavien omaa kokemusta että heidän yksiköidensä koemusta inhimillisen tekijän tunnistamisesta.

Tutkimuksen tuloksena on, että pääsääntöisesti merionnettomuuksia käsittelevät virkamiehet tunnistavat inhimillisen tekijän hyvin suppeasti. Viranomaisilla on säädösperustainen toimivalta, mikä tarkoittaa, että valvovien viranomaisten toiminnalla on taipumus rajoittua sääntöjen minimitason valvonnaksi. Haastatteluissa kävi ilmi, että organisaatiot ovat ohjeistaneet hyvin suppeasti inhimillisten tekijöiden huomioimista. Virkamiehille tarjottavassa koulutuksessa ei myöskään huomioida inhimillistä tekijää riittävästi. Tuloksista erottuu selkeästi Onnettomuustutkintakeskus, joka kouluttaa ja ohjeistaa tutkijoitaan järjestelmällisesti inhimillisen tekijän huomioimiseen.

Tutkimuksen tuloksena on kuva suomalaisten viranomaisten tämänhetkisestä kyvystä tunnistaa inhimillinen tekijä heidän käsitellessään merionnettomuuksia. Johtuen koulutuksen ja ohjeistuksen puutteista inhimillisen tekijän tunnistaminen ja huomioiminen jää virkamiesten oman kokemuksen tasolle. Turvallisuusteoriaa koskeva tutkimustieto osoittaa selkeästi, että turvallisuuden parantamiseksi on huomioitava inhimillinen tekijä.