Kokemuksia ryhmänohjauksesta ja vuorovaikutuksesta OIVA-ohjaajaopiskelijoiden näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyö on perhe- ja sosiaalipalvelujen tilaama työ. Siinä tutkittiin kahden OIVA-ohjaajaopiskelijan henkilökohtaisia kokemuksia ryhmänohjauksesta ja vuorovaikutuksesta. Tutkimus oli kolmiosainen, ja se sisälsi teorian, tulokset ja pohdinnan kehittämisideoineen. Ohjaus, vuorovaikutus ja sen merkitys, video -ohjaus sekä OIVA-vuorovaikutusmalli muodostivat opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen. Tavoitteena oli myös tuottaa puhevammaisten ihmisten kanssa työskenteleville ammattilaisille tietoa OIVA-ohjauksesta, vuorovaikutuksen merkityksestä ja sen lisäämisestä. Työ sisältää otteita ohjaajaopiskelijoiden strukturoiduista päiväkirjoista. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen. Tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Tutkimustulosten mukaan molemmat opiskelijat olivat oivaltaneet aidon läsnäolon, ajan antamisen ja vuorovaikutuksen sekä tästä oppimisen merkityksen. Ryhmänohjaajan tärkein tehtävä on pystyä luomaan avoin, kannustava ja tukeva oppimisilmapiiri. Ryhmänohjaajana onnistumiseen vaikuttaa riittävä sitoutuneisuus, herkkätunteisuus, jokaisen ryhmän jäsenen kunnioittaminen ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi. Ohjaaja havainnoi ja kuuntelee ryhmää sekä auttaa ryhmää etenemään perustehtävän suuntaisesti. Ohjauksessa on toimittava määrätietoisesti ja osattava huomioida ongelmatilanteet. OIVA-ryhmänohjauksen voidaan kokonaisuutena katsoa tukeneen ohjaajaopiskelijoiden osaamisen kehittymistä. Opiskelijat kokivat ryhmänohjauksen ja vuorovaikutuksen ryhmässään myönteiseksi, opettavaiseksi ja avartavaksi, joskin haasteelliseksi kokemukseksi. Arvioimalla itseään opiskelija tiedosti paremmin osaamistaan ja kehittymisen tarvettaan. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää tulevissa OIVA-ryhmänohjauksissa. Tulokset olivat suuntaa antavia ja niiden avulla on mahdollista kehittää vaikeimmin puhevammaisten työyhteisöjä. Jatkotutkimusehdotus on tästä samasta aiheesta tehtävä laajempi vertailututkimus.

The study examined the experiences of two OIVA-students’ group guidance and interaction. Group guidance, interaction and its importance, video-guidance as well as the OIVA Interaction Model are the theoretical context of the study. The aim was also to give information to professionals working with severe speech impaired about the importance of OIVA group guidance and interaction as well as its increase. The study was qualitative. The results were analyzed with a method called content analyze. The results of the study showed that both students had realised the significance of genuine presence, giving one's time and supportive interaction. The most important task for the instructor is to create an open and encouraging atmosphere. The interaction between each member of the staff and the guide should be committed to one's work, be constructive, individual and sensitive. The guide observes and listens, but also helps the group to work only with the main problem. He/She also guides the members to self-estimate their work. OIVA group guidance seemed to support and increased the skills of the students. The students considered group guidance and interaction positive and mind-expanding as well as challenging. By self-assessment, the students were better able to aware their know-how and the need for development. The results of the study can be utilised when working with future OIVA-instructions. The results were indicative, and can also be used to improve the working environment and working with severe speech impaired. A further and more extensive parallel study of the experiences would be important.