LASTENSUOJELULAIN ERITYISEN TUEN KÄYTÄNNÖT – PÄIVÄHOIDON JA LASTENNEUVOLAN KERTOMUKSET TUNTUVAN HUOLEN VYÖHYKKEELLÄ

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin, miten uudistetun lastensuojelulain (13.4.2007/417) mukainen erityinen tuki toteutuu Kotkan päivähoidossa ja lastenneuvolassa tuntuvan huolen vyöhykkeellä. Lastensuojelulain erityinen tuki on osa ennaltaehkäisevää lastensuojelua, jonka kehittämistyötä tehdään valtakunnallisesti. Lastensuojelulain erityisen tuen määritelmän ollessa uusi on sen toteutumista peruspalveluissa tutkittu vielä vähän. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin narratiivisuus ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää. Kohderyhmänä oli kuusi päivähoidon työntekijää ja neljä lastenneuvolan työntekijää eri yksiköistä. Kohderyhmää pyydettiin eläytymismenetelmässä käytetyn kehyskertomuksen avulla kirjoittamaan tarina, kuinka he toimivat tuntuvan huolen vyöhykkeellä lapsen tilanteen paranemiseksi. Aineiston analyysissä käytettiin narratiivien analyysiä ja välineenä teemoittelua. Aineistosta nousi kolme keskeistä teemaa, jotka ovat työntekijän oma toiminta, ohjaus ja yhteistyö sekä kertomusten käännekohta. Työntekijän oma toiminta näkyy niin lapseen kuin aikuiseenkin kohdistuvana toimintana pääsääntöisesti erilaisina keskusteluina. Kertomusten perusteella työntekijät käyttävät monipuolisia erityisen tuen keinoja, mutta niiden toteutuminen näyttäytyy jokaisessa kertomuksessa hyvin eri tavoin. Kertomukset kulkevat pienestä huolesta tuntuvan huolen vyöhykkeeseen, ja tämä näkyy työntekijöiden toiminnan muutoksena asiakaslähtöisestä työskentelystä asiantuntijalähtöisemmäksi. Tämä muutos kohdistuu kertomusten käännekohtiin, jolloin työntekijän toiminnassa näkyy selkeästi muiden ammattilaisten mukaan ottaminen oman työnsä tueksi. Muiden ammattilaisten mukaan tulo näyttäytyi ohjauksena ja moniammatillisena yhteistyönä, joista ohjauksen osuus oli näkyvämpi. Yhteistyötä tehdään eri tahojen kanssa, mutta siinä ei ole nähtävissä selkeitä ja yhtenäisiä linjauksia.

The study examined how the special allowance, which is incorporated in the renewed (13.4.2007) Child Welfare Act, is realized in the day care and health clinics of Kotka in the sector of substantial concern. The special allowance of the Child Welfare Act is a part of precautionary child welfare, which is being developed nationally. Because of the novelty of the definition of special allowance in the Child Welfare Act, it´s actualization in the Basic Public Services has not been researched much. The approach for the study was narrativity and the data was collected by using the role-playing method. The target group consisted of six day care workers and four child health clinic workers from different departments. The target group was asked to write a story, with the help of the frame narrative used in the role-playing method, on how they acted in the sector of substantial concern to improve a child´s situation. The data was analyzed by using the analysis of narratives and theming as a tool. Three central themes that stood out in the data are the worker´s activity, guidance and teamwork and the turning point of the narrative. The worker´s activity can be seen in actions directed at both the child and the adult, mainly in the form of different kinds of conversations. Based on the narratives the workers use diverse means of special allowance but their actualization shows in very different ways in every narrative. The narratives move from the sector of small concern to substantial concern, which shows in the change of the workers actions from customer oriented approach to a more expert oriented. This change is focused at the narrative´s turning points when the inclusion of other professionals shows clearly in the workers actions. The inclusion of other professionals appears as guidance and multi-professional collaboration, out of which the former is more prominent. There is collaboration between different sides, but no clear or coherent practices can be seen.