Omatoiminen radonkorjaaminen

Abstract

Tämän opinnäytetyön lähtökohtana oli 2010 kevättalvella mitattu radonpitoisuus eräässä 1999 valmistuneessa omakotitalossa. Mittauksesta laskettu vuosikeskiarvo oli 240 Bq/m3. Arvo ei ylitä rakennusta koskevaa 400 Bq/m3 enimmäisarvoa. Säteilyturvakeskus suositteli harkitsemaan kevyitä korjaustoimenpiteitä, koska huoneilman tavoitepitoisuus 200 Bq/m3 ylittyi.

Työn tavoitteena oli löytää kohteessa omatoimisesti toteutettavia toimenpiteitä radonpitoisuuden alentamiseksi. Toimenpiteistä haluttiin järkeviä, yksinkertaisia ja mahdollisimman edullisia. Työssä tutustuttiin suomalaiseen radonongelmaan ja erityisesti korjausmenetelmiin olemassa olevissa rakennuksissa. Säteilyturvakeskus on julkaissut suurimman osan materiaalista, joka ohjaa näitä toimia. Tämän materiaalin lisäksi perehdyttiin lyhyesti radonia koskeviin lakeihin, radonin ominaisuuksiin ja haittavaikutuksiin sekä yleiseen suhtautumiseen ihmisten keskuudessa. Kohteessa tehtiin mittauksia ja selvityksiä, joiden perusteella laadittiin korjausehdotus.

Suomalaisessa lainsäädännössä on asetettu asuntojen sisäilman radonpitoi-suudelle tietyt enimmäisarvot. Vaikka arvot ylittäviä rakennuksia on runsaasti, korjauksia tekeviä yrityksiä löytyi niukasti. Radonin haittavaikutuksista oli saatavissa tutkimustietoa, joka kannusti korjaamaan tilanteen. Omatoimista korjausta tukivat Säteilyturvakeskuksen Asuntojen radonkorjaaminen -oppaan selkeät neuvot. Rakennukseen oli helppo tehdä kaikki tarvittavat selvitykset radonkorjausta ohjaavan oppaan perusteella. Näiden selvitysten jälkeen oli hyvät valmiudet laatia korjausehdotus, jossa suositeltiin radonputkiston käyttöönottoa, vähäisiä tiivistystöitä sekä ilmanvaihdon säätöä ja puhdistusta.

Omatoimisten radonkorjausten eduiksi havaittiin edullisuus, sillä ammattikorjaajien vähäinen määrä pitää kilpailun puuttuessa hintatason korkeana. Toisaalta taidottomuus ja huolimattomuus voivat pilata oikeat ja hyvin suunnitellut toimenpiteet.

Starting point for this thesis was radon survey result in a detached house that was built in 1998-1999. The annual average of the indoor radon level was 240 Bq/m3 and STUK – Finnish Radiation and Nuclear Safety Authority recom-mended some easy operations to mitigate that level.

The purpose was to find some ways to lower the indoor radon level by do-it-yourself. It was wanted that the improvements should be logical, simple and profitable. The seriousness of the Finnish radon problem and ways to mitigate the indoor radon level in existing houses, were the most important tasks to make clear. STUK has published most of the material to advice people in these matters. It was also essential to get to know Finnish regulations, radon property, harmful effects and attitude to radon among the Finnish people. There were made some measurements and surveys in the house, which are the base for the proposal for action.

There are certain indoor radon levels, which are given in the Finnish law. Al-though the level is higher in many houses in Finland, there were only few contractors to make improvements. There were many researches that showed the harmful effects of radon and that made the improvements reasonable. STUK has published a manual Asuntojen radonkorjaaminen that represents the methods for the do-it-yourself improvements. The manual gives simple and clear examples. It was easy to do the measurements and survey based on the manual.

Advantage of the do-it-yourself reparation was lower price, because of the small amount of the professionals and poor price competition. On the other hand unskilled and careless worker could spoil well planned reparation.