Valikoitujen Lepaan ruusukvittenikloonien mikrolisäys
Eerikäinen, Ida (2011)
Eerikäinen, Ida
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104295316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104295316
Tiivistelmä
Ruusukvittenin mikrolisäystä on tutkittu aiemminkin ja kirjallisuutta on saatavilla kohtuullisesti. Näiden lähteiden lisäksi opinnäytetyön pohjana oli Lepaan mikrolisäyslaboratorion ruusukvittenin mikrolisäyskokeilusta kertyneet tiedot sekä kahden kehitystehtävän tulokset. Työ liittyi myös HAMK Lepaan ja Helsingin yliopiston yhteistyönä toteutettavaan ruusukvitteni-hankkeeseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa japaninruusukvittenin (Chaenomeles japonica) mikrolisäyksen aloitusmenetelmistä. Tavoitteena oli tuottaa monistuva mikrolisäysviljelmä ja näin säilyttää Lepaan viljelmän parhaat siemenlisätyt yksilöt. Myös ruusukvittenin käyttömahdollisuuksiin perehdyttiin. Työ toteutettiin toimeksiantajan, mikrolisäyslaboratorio HAMK Lepaan tiloissa, syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana.
Kokeen lisäysmateriaali kerättiin viitenä eri kertana Lepaan ruusukvitteniviljelmältä, kahdesta eri kloonista. Aloituksia tehtiin lepotilaisista silmuista ja hyödetyistä versoista. Ravintoalustoina tutkimuksessa oli kolme Murashige & Skoog (MS) -alustaa. Hormoneina käytettiin zeatiinia (ZEA) ja bentsyyliaminopuriinin (BAP) eri pitoisuuksia.
Tulosten mukaan ruusukvittenin mikrolisäys kannattaa aloittaa hyödetyistä versoista lepotilaisten silmujen sijaan. Kloonien välillä eroavaisuuksia havaittiin etenkin hyötymisessä. Muissa tutkimuksissa eri genotyyppien on todettu vaikuttavan mikrolisäykseen muutenkin, joten aihetta olisi syytä tutkia lisää. Aloitusalustojen väliset erot olivat melko pienet, mutta parhaaksi osoittautui kuitenkin MS ¾ + ZEA 1 mg. Koska tässä työssä perehdyttiin vain aloitusmenetelmiin, olisi samankaltainen jatkotyö monistus- ja juurrutusvaiheista järkevää.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa japaninruusukvittenin (Chaenomeles japonica) mikrolisäyksen aloitusmenetelmistä. Tavoitteena oli tuottaa monistuva mikrolisäysviljelmä ja näin säilyttää Lepaan viljelmän parhaat siemenlisätyt yksilöt. Myös ruusukvittenin käyttömahdollisuuksiin perehdyttiin. Työ toteutettiin toimeksiantajan, mikrolisäyslaboratorio HAMK Lepaan tiloissa, syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana.
Kokeen lisäysmateriaali kerättiin viitenä eri kertana Lepaan ruusukvitteniviljelmältä, kahdesta eri kloonista. Aloituksia tehtiin lepotilaisista silmuista ja hyödetyistä versoista. Ravintoalustoina tutkimuksessa oli kolme Murashige & Skoog (MS) -alustaa. Hormoneina käytettiin zeatiinia (ZEA) ja bentsyyliaminopuriinin (BAP) eri pitoisuuksia.
Tulosten mukaan ruusukvittenin mikrolisäys kannattaa aloittaa hyödetyistä versoista lepotilaisten silmujen sijaan. Kloonien välillä eroavaisuuksia havaittiin etenkin hyötymisessä. Muissa tutkimuksissa eri genotyyppien on todettu vaikuttavan mikrolisäykseen muutenkin, joten aihetta olisi syytä tutkia lisää. Aloitusalustojen väliset erot olivat melko pienet, mutta parhaaksi osoittautui kuitenkin MS ¾ + ZEA 1 mg. Koska tässä työssä perehdyttiin vain aloitusmenetelmiin, olisi samankaltainen jatkotyö monistus- ja juurrutusvaiheista järkevää.