Kuolemaa lähestyvän hengellinen hoito : Hoivakodin ja seurakunnan yhteistyön näkökulma
Saari, Satu (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001311878
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001311878
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Satu Saari
Kuolemaa lähestyvän hengellinen hoito
Hoivakodin ja seurakunnan yhteistyön näkökulma
55 sivua ja 6 liitettä
Kevät 2020
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto
Sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö
Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää tarkoituksenmukaiset yhteistyön muodot hoivakodin ja seurakunnan välillä kuolemaa lähestyvän hoivakodin asukkaan hengellisessä hoidossa.
Opinnäytetyö toteutettiin Sysmässä yhteistyössä paikallisen hoivakodin ja seurakunnan kanssa. Aineisto kerättiin lokakuussa 2019 teemahaastatteluilla. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kuutta hoivakodin hoitajaa ja kuutta seurakunnan työntekijää. Haastattelu toteutettiin yksilöhaastatteluina ja äänitettiin. Äänitetyt haastattelut litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Keskeiset tutkimustulokset olivat seuraavat. Hengellinen hoito hoivakodissa on yksilöllistä, asukaslähtöistä ja asukkaan omia uskomuksia kunnioittavaa.
Hoivakodin ja seurakunnan henkilökunnilla on monipuoliset valmiudet kuolemaa lähestyvän hengelliseen hoitoon. Hengellisen hoidon menetelmät olivat myös pitkälti samoja. Lähes kaikissa vastauksissa käytetyiksi menetelmiksi lueteltiin kosketus, läsnäolo, keskustelu, rukous ja virsien laulaminen. Kosketus koettiin tärkeimmäksi läsnäoloa ilmaisevaksi kohtaamisen keinoksi.
Yhteistyö seurakunnan ja hoivakodin välillä on säännöllistä, hartauksista yksilökäynteihin. Yksilökäyntejä toivottiin lisää. Seurakuntaan otettiin vain harvoin yhteyttä vierailun järjestämiseksi kuolemaa lähestyvän asukkaan luona, vaikka se katsottiin luontevaksi tavaksi toimia. Kokonaisuudessaan yhteistyö koettiin riittäväksi ja monimuotoiseksi.
Oletettavaa on, että tutkimuksen tulokset lisäävät ja selkiyttävät jatkossa seurakunnan ja hoivakodin yhteistyötä. Yhteistyötä kuolemaa lähestyvien asukkaiden hoidossa on selvästi mahdollista lisätä ja parantaa, koska molemmat yhteistyötahot suhtautuivat siihen myönteisesti.
Asiasanat: Hengellisyys, saattohoito, yhteistyö
Satu Saari
Kuolemaa lähestyvän hengellinen hoito
Hoivakodin ja seurakunnan yhteistyön näkökulma
55 sivua ja 6 liitettä
Kevät 2020
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto
Sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö
Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää tarkoituksenmukaiset yhteistyön muodot hoivakodin ja seurakunnan välillä kuolemaa lähestyvän hoivakodin asukkaan hengellisessä hoidossa.
Opinnäytetyö toteutettiin Sysmässä yhteistyössä paikallisen hoivakodin ja seurakunnan kanssa. Aineisto kerättiin lokakuussa 2019 teemahaastatteluilla. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kuutta hoivakodin hoitajaa ja kuutta seurakunnan työntekijää. Haastattelu toteutettiin yksilöhaastatteluina ja äänitettiin. Äänitetyt haastattelut litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Keskeiset tutkimustulokset olivat seuraavat. Hengellinen hoito hoivakodissa on yksilöllistä, asukaslähtöistä ja asukkaan omia uskomuksia kunnioittavaa.
Hoivakodin ja seurakunnan henkilökunnilla on monipuoliset valmiudet kuolemaa lähestyvän hengelliseen hoitoon. Hengellisen hoidon menetelmät olivat myös pitkälti samoja. Lähes kaikissa vastauksissa käytetyiksi menetelmiksi lueteltiin kosketus, läsnäolo, keskustelu, rukous ja virsien laulaminen. Kosketus koettiin tärkeimmäksi läsnäoloa ilmaisevaksi kohtaamisen keinoksi.
Yhteistyö seurakunnan ja hoivakodin välillä on säännöllistä, hartauksista yksilökäynteihin. Yksilökäyntejä toivottiin lisää. Seurakuntaan otettiin vain harvoin yhteyttä vierailun järjestämiseksi kuolemaa lähestyvän asukkaan luona, vaikka se katsottiin luontevaksi tavaksi toimia. Kokonaisuudessaan yhteistyö koettiin riittäväksi ja monimuotoiseksi.
Oletettavaa on, että tutkimuksen tulokset lisäävät ja selkiyttävät jatkossa seurakunnan ja hoivakodin yhteistyötä. Yhteistyötä kuolemaa lähestyvien asukkaiden hoidossa on selvästi mahdollista lisätä ja parantaa, koska molemmat yhteistyötahot suhtautuivat siihen myönteisesti.
Asiasanat: Hengellisyys, saattohoito, yhteistyö