Fysiikasta metafysiikkaa : katsoja hidastuksen maisemassa

Abstract

Opinnäytetyön kirjallisessa osiossa tarkastellaan elokuvan tila-ajallisen perusolemuksen kautta hidastuskuvauksen vaikutusta katsojan tulkintaan elokuvasta. Päämääränä on hidastuksen käyttötapojen kategorisoiminen ja analyysi hidastuskuvauksen suhteesta todellisuuteen. Tekijä painottaa näkemystä elokuvasta katsojan tilallis-ajalliseen maisemaan sijoittavana todellisuuden näkemisen muotona, jossa ajallinen hidastus on tarkasteltava poikkeustapaus.

Tutkimuksessa kartoitetaan hidastuksen paikkaa elokuvatutkimuksen kentässä: hidastuksen tyylillisiä funktioita tarinaelokuvassa sekä kuvan katsomiskokemusta formalistisessa näkötavassa, kuten avantgardessa. Työn teoriapohjaa elokuvan ja todellisuuden suhteesta lainataan esimerkiksi Andrei Tarkovskin, Jean Epsteinin ja Christopher Nolanin ajattelusta.

Hidastusta käsitellään eri elokuvien valossa liikkeen havainnointina ja attraktiona; subjektiivisen mielentilan välittäjänä; maiseman ja elokuvallisen hahmon suhdetta ilmaisevana; draamallisena keinona osana elokuvan kokonaisuutta suhteessa musiikkiin, norminopeuteen ja leikkaukseen; kliimaksin ja kuoleman kuvittajana; sekä metafysiikan käsitekentässä. Tekijän teososana kuvaama Ihana Aina (2011) –lyhytelokuva on yksi hidastuskuvauk-sen esimerkkitapauksista.

Kyseenalaistaessaan tilallis-ajallista arkihavaintoa hidastuksella on paitsi fyysistä esiin nostava vaikutus, myös siihen yhdistyvä metafyysinen ulottuvuus. Hidastusta käytetään uskonnollisen, mytologisen ja yleisesti ”toisenlaisen” todellisuuden kuvittajana: tästä esimerkkielokuvana on käytetty Matrix (1999)-elokuvaa. Lopuksi esitetään seitsemän hidastuksen käyttömuotoa, joita elokuvantekijät voivat käyttää ohjenuoranaan.

The present thesis observes the effects of the slow-motion cinematography have on the interpretation of the film. What is the reality seen in and beyond the slow-motion image? The aim is to categorise the different ways of using slow-motion and to analysing the relationship between slow-motion imagery and reality. The cinema is seen elementarily as a spatial medium and slow-motion as a manipulation of spatial reality. The viewer is placed as a part of the spatial scenery played by the film.

The research is carried out by placing the slow-motion into the field of film study. Observing the slowed-down image is seen in two lights: first, as a functional style of the narrative film and secondly, in a formalistic way emphasizing the experience of the filmic spectacle itself. The slow-motion as a way of observing the motion and as an expressing the subjective experience is discussed. Slow motion is seen as a view of relating the film character to the surroundings. Dramaturgic aspects and the relation of the slow-motion to the style system are described, as well as the slow motion expressing climax and death.

Slow motion is placed into the field of metaphysics. As examples of the different views on film’s relation to reality, the ideas of Andrey Tarkovsky, Jean Epstein and Christopher Nolan are referred to. By altering the perception of physical reality, slow-motion is seen as a filmic presentation of religious, mythological or “other” reality, The Matrix (1999) as a film example. The main conclusions consist of the seven main forms of slow-motion, which can be used as guidelines for a filmmaker.