Lasten Vertti - vertaisryhmätoiminta - lisääntyvää itsetuntemusta ja ymmärrystä vanhemman sairaudesta
Käpyaho, Jaana (2011)
Käpyaho, Jaana
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105157954
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105157954
Tiivistelmä
Vertti -vertaisryhmätoiminta on ennaltaehkäisevää toimintaa masentuneille vanhemmille ja heidän lapsilleen. Toiminnan tavoitteena on auttaa vanhempia tukemaan lapsiaan sairaudestaan huolimatta ja lisätä lasten itsetuntemusta ja ymmärrystä vanhemman sairaudesta. Masentuneiden vanhempien lasten selviytymistä tutkineet Beardslee ja Podorefsky (1988) ovat tutkimuksissaan päätelleet, että lasten hyvä sopeutumiskyky yhdistettynä hyvään itsetuntemukseen ja tietoon mahdollistaa selviytymisen. Lapset olivat olleet aktiivisia ja yritteliäitä sekä vahvasti sitoutuneita koulu- ja vapaa- ajantoimintaan ja heillä oli ollut merkityksellinen sosiaalinen verkosto. He olivat olleet myös hyvin tietoisia vanhemman sairaudesta ja siitä, että eivät itse ole syy tai syyllisiä vanhemman sairauteen. Keskeistä kuitenkin oli, että he olivat pysyneet lähellä sairastunutta vanhempaansa, vaikka olivat itsenäisiä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Vertti -vertaisryhmätoiminnan tavoitteiden toteutumista Hyvinkäällä keväällä 2010 siihen osallistuneiden lasten kokemana. Tutkimuksen kohteena olivat lasten kokemukset siitä, miten he ymmärsivät vanhemman masennuksen ja millaisena he kokivat oman minäkäsityksensä ja perheen vuorovaikutuksen sekä millainen kokemus Vertti -vertaisryhmätoiminta heille oli ollut, kun Vertti -vertaisryhmätoiminnan päättymisestä oli kulunut puoli vuotta. Kysymyksessä oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluna.
Tiedonantajina oli kolme lasta iältään 6 - 9 vuotta. Haastattelussa kerättyä aineistoa analysoitiin teorialähtöisesti. Teoriapohjana käytettiin lasten Vertti -vertaisryhmätoiminnalle asetettuja tavoitteita, jotka myös muodostivat analyysirungon perustan.
Vertti –vertaisryhmätoiminnan tavoitteita verrattaessa tutkimuksessa ilmeneviin lasten kokemuksiin voitiin havaita lasten ymmärryksen masennuksesta ja minäkuvan olevan asetettujen tavoitteiden mukaisia. Lapset ilmaisivat rohkeasti ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Perheen vuorovaikutuksessa masennus näkyi vanhemman vetäytymisenä vuorovaikutuksesta, väsymyksenä ja hermostumisena. Lapset eivät kuitenkaan pelänneet vanhempaansa. Lasten kokemukset perheiden kommunikaation lisääntymisestä eivät kuitenkaan näyttäneet toteutuneen. Lapsilla oli myös kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita ja harrastuksia. Lasten kokemus vertaisuudesta oli myös positiivinen. He kokivat, että muillakin lapsilla oli samanlaisia syitä Vertti -vertaisryhmätoiminnassa käymiseen. Ainoastaan lasten välittämä kokemus väsymyksestä lähteä vertaistapaamisiin ja kokemus, että vertaistoiminnassa käytiin vain vanhemman takia, antaa ristiriitaisen merkityksen lasten vertaistoiminnasta saamaan hyötyyn. Lapsille ehkä tärkein vertaiskokemus muodostui viikonloppuleiristä, jonka he ehdoitta kokivat positiiviseksi.
Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä, että tietoa vanhemman sairaudesta ja tunteiden tunnistamisesta tarvitaan lasten selviytymisen vahvistamiseksi. Siihen Vertti –vertaisryhmätoiminta antaa hyvän ja suunnitellun toimintamallin. Vertaistoiminnan järjestäminen parina viikonloppukurssina, kuten jo kehiteltyinä perhekursseina, antaa mahdollisesti vahvemman vertaiskokemuksen lapsille kuin viikkotapaamisina järjestetty vertaistoiminta. Tällöin toiminta ei myöskään jää kuormittamaan lasten arkipäivää, eikä lapselle tule sälytettyä vastuuta vanhemman tukemisesta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Vertti -vertaisryhmätoiminnan tavoitteiden toteutumista Hyvinkäällä keväällä 2010 siihen osallistuneiden lasten kokemana. Tutkimuksen kohteena olivat lasten kokemukset siitä, miten he ymmärsivät vanhemman masennuksen ja millaisena he kokivat oman minäkäsityksensä ja perheen vuorovaikutuksen sekä millainen kokemus Vertti -vertaisryhmätoiminta heille oli ollut, kun Vertti -vertaisryhmätoiminnan päättymisestä oli kulunut puoli vuotta. Kysymyksessä oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluna.
Tiedonantajina oli kolme lasta iältään 6 - 9 vuotta. Haastattelussa kerättyä aineistoa analysoitiin teorialähtöisesti. Teoriapohjana käytettiin lasten Vertti -vertaisryhmätoiminnalle asetettuja tavoitteita, jotka myös muodostivat analyysirungon perustan.
Vertti –vertaisryhmätoiminnan tavoitteita verrattaessa tutkimuksessa ilmeneviin lasten kokemuksiin voitiin havaita lasten ymmärryksen masennuksesta ja minäkuvan olevan asetettujen tavoitteiden mukaisia. Lapset ilmaisivat rohkeasti ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Perheen vuorovaikutuksessa masennus näkyi vanhemman vetäytymisenä vuorovaikutuksesta, väsymyksenä ja hermostumisena. Lapset eivät kuitenkaan pelänneet vanhempaansa. Lasten kokemukset perheiden kommunikaation lisääntymisestä eivät kuitenkaan näyttäneet toteutuneen. Lapsilla oli myös kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita ja harrastuksia. Lasten kokemus vertaisuudesta oli myös positiivinen. He kokivat, että muillakin lapsilla oli samanlaisia syitä Vertti -vertaisryhmätoiminnassa käymiseen. Ainoastaan lasten välittämä kokemus väsymyksestä lähteä vertaistapaamisiin ja kokemus, että vertaistoiminnassa käytiin vain vanhemman takia, antaa ristiriitaisen merkityksen lasten vertaistoiminnasta saamaan hyötyyn. Lapsille ehkä tärkein vertaiskokemus muodostui viikonloppuleiristä, jonka he ehdoitta kokivat positiiviseksi.
Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä, että tietoa vanhemman sairaudesta ja tunteiden tunnistamisesta tarvitaan lasten selviytymisen vahvistamiseksi. Siihen Vertti –vertaisryhmätoiminta antaa hyvän ja suunnitellun toimintamallin. Vertaistoiminnan järjestäminen parina viikonloppukurssina, kuten jo kehiteltyinä perhekursseina, antaa mahdollisesti vahvemman vertaiskokemuksen lapsille kuin viikkotapaamisina järjestetty vertaistoiminta. Tällöin toiminta ei myöskään jää kuormittamaan lasten arkipäivää, eikä lapselle tule sälytettyä vastuuta vanhemman tukemisesta.