Neurokirjon henkilöiden tuen tarpeet vankilasta vapautumisen vaiheessa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia vankeustaustaisten henkilöiden kokemusten kautta neuropsykiatristen haasteiden mahdollista yhteyttä rikolliseen käyttäytymiseen sekä selvittää, miten neuropsykiatriset haasteet näyttäytyvät neurokirjon vankeustaustaisten henkilöiden arjessa vapautumisen vaiheessa ja millaista neuropsykiatrisiin haasteisiin kohdistuvaa tukea he kokevat tarvitsevansa vapautumisen vaiheessa. Opinnäytetyön tilaajana oli Autismisäätiön hallinnoima Oikeusturva ja kuntoutus kuntoon 2020-hanke, jonka tavoitteena on parantaa neurokirjon henkilöiden asemaa rikosoikeudellisessa järjestelmässä, sekä kehittää neurokirjon vankeustaustaisten henkilöiden tukea vankeus- ja vapautumisvaiheessa.

Opinnäytetyön teoreettisessa osiossa avattiin opinnäytetyön kannalta merkityksellisten organisaatioiden toimintaa, sekä vankeusajan rangaistuksen suorittamiseen ja vapautumisvaiheeseen liittyviä prosesseja. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä avattiin käsitteitä neuropsykiatriseen häiriöön liittyen, sekä tutkimuksen kannalta muita merkityksellisiä käsitteitä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja se perustui neurokirjon vankeustaustaisten henkilöiden haastatteluihin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, ja aineiston analysointimenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tulosten perustella voidaan todeta, että neuropsykiatrisilla haasteilla on voi olla yhteyttä rikolliseen käyttäytymiseen. Erityisesti impulsiivisuus ja väärinkäsitykset vuorovaikutuksessa voivat altistaa neurokirjon henkilöitä rikolliselle käyttäytymiselle. Neuropsykiatriset haasteet näyttäytyvät neurokirjon vankeustaustaisen henkilön vapautumisvaiheessa moninaisesti. Erityisesti impulsiivisuus, tarkkaavuuden ja aktiivisuuden, sekä toiminnanohjauksen haasteet vaikuttavat arkeen vahvasti. Vapautumisvaihe muutosvaiheena lisää kuormittumista ja tunteiden säätely, sekä stressinhallinta on usein heikkoa.

Neuropsykiatrisista haasteista johtuvia tuen tarpeita vapautumisen nivelvaiheessa on olemassa. Konkreettiset asiat, kuten asunnon tai toimeentulon hakeminen vaikeutuvat neuropsykiatristen haasteiden myötä ja opiskelu, sekä työllistyminen vaativat neuropsykiatrisiin häiriöihin kohdistuvaa tukea. Tukea tarvitaan sosiaalisten suhteiden muodostamiseen sekä ylläpitämiseen, kuten myös sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa toimimiseen. Strukturointi ja siihen tarvittavat konkreettiset apuvälineet helpottavat toiminnanohjausta sekä vuorokausirytmin ylläpitämistä. Kuormittumisen tunnistaminen ja stressinhallintakeinojen löytäminen on merkityksellistä.

Vapautumisvaihetta ajatellen on tärkeää, että neuropsykiatrisiin häiriöihin kohdistuva kuntoutus aloitetaan jo vankeusaikana ja neuropsykiatrisiin haasteisiin kohdistuva tuki suunnitellaan etukäteen. Näin vapautuvan neurokirjon vankeustaustaisen henkilön kuormittumista vapautumisvaiheessa saadaan vähennettyä ja vapautumisvaiheen tuki mahdollistaa rikoksettoman elämäntavan.