ST-nousuinfarktipotilaan ensihoitoketju : Tutkimus vuosina 2014–2016 ST-nousuinfarktin sairastaneiden potilaiden ensihoitoketjun toimivuudesta PPSHP:n alueella
Pernu, Heini; Rumpunen, Tuuli; Similä, Jani (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004276056
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004276056
Tiivistelmä
Sepelvaltimotauti on yksi yleisimmistä verenkiertoelimistön sairauksista Suomessa ja ST-nousuinfarkti (STEMI) tämän taudin akuutti ilmenemismuoto. ST-nousuinfarktin hoito-ohjeet päivittyvät jatkuvasti, mutta hoidon tavoite pysyy samana: mahdollisimman nopea sepelvaltimotukoksen avaaminen. Tämän opinnäytetyön aihe nousi tarpeesta kehittää ST-nousuinfarktipotilaan hoitoa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella selvittämällä ensihoitoketjun aikaviiveitä, toimivuutta ja laatua näiden potilaiden kohdalla.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti kokonaistutkimuksena ja tutkimusjoukko koostui vuosina 2014–2016 Oulun yliopistollisessa sairaalassa todetuista ja ensihoidon kohtaamista ST-nousuinfarktipotilaista sekä primaaristi angioiduista ST-nousuinfarktiepäilypotilaista. Aineisto kerättiin paperisista ja sähköisistä potilasasiakirjoista sekä ensihoitokeskuksen hälytystietokannasta. Tulosten mukaan hätäkeskus tunnisti ST-nousuinfarktipotilaat hätätilapotilaiksi keskimäärin hyvin, ensihoitoyksiköt kohtasivat nämä potilaat nopeasti ja suurin osa, lähes 70 % potilaista pääsi angiografiaan tavoitteen mukaisesti alle 120 minuutissa ensihoidon kohtaamisesta. Sisätauti- tai terveyskeskuspäivystykseen kuljetettiin 34,9 % ei-liuotetuista potilaista, vaikka ohjeen mukaan kardiologian yksikkö on STEMI-potilaan ensisijainen kuljetuspaikka. Ei-liuotetuista potilaista 7,7 % olisi joka tapauksessa pitänyt maantieteellisen etäisyyden vuoksi liuottaa, koska huolimatta kuljetuksesta suoraan kardiologian yksikköön, he eivät ehtineet sinne alle 120 minuutissa. Vaikka liuotushoito tulee hoito-ohjeen mukaan toteuttaa, mikäli on odotettavissa yli 120 minuutin viive ensihoidon kohtaamisesta angiografiaan pääsyyn, oli liuotettuja potilaita kokonaismäärään nähden vähän.
Tuloksista voidaan päätellä, että STEMI-potilaat hoidetaan pääosin hoito-ohjeen mukaan. Parannettavaa ensihoitajilla on potilaan systemaattisessa tutkimisessa ja haastattelussa sekä hoitoprotokollan kokonaisvaltaisessa toteuttamisessa. EKG:n STEMI-muutosten tunnistamiseen ja selkeään kirjaamiseen tarvitaan koulutusta.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti kokonaistutkimuksena ja tutkimusjoukko koostui vuosina 2014–2016 Oulun yliopistollisessa sairaalassa todetuista ja ensihoidon kohtaamista ST-nousuinfarktipotilaista sekä primaaristi angioiduista ST-nousuinfarktiepäilypotilaista. Aineisto kerättiin paperisista ja sähköisistä potilasasiakirjoista sekä ensihoitokeskuksen hälytystietokannasta. Tulosten mukaan hätäkeskus tunnisti ST-nousuinfarktipotilaat hätätilapotilaiksi keskimäärin hyvin, ensihoitoyksiköt kohtasivat nämä potilaat nopeasti ja suurin osa, lähes 70 % potilaista pääsi angiografiaan tavoitteen mukaisesti alle 120 minuutissa ensihoidon kohtaamisesta. Sisätauti- tai terveyskeskuspäivystykseen kuljetettiin 34,9 % ei-liuotetuista potilaista, vaikka ohjeen mukaan kardiologian yksikkö on STEMI-potilaan ensisijainen kuljetuspaikka. Ei-liuotetuista potilaista 7,7 % olisi joka tapauksessa pitänyt maantieteellisen etäisyyden vuoksi liuottaa, koska huolimatta kuljetuksesta suoraan kardiologian yksikköön, he eivät ehtineet sinne alle 120 minuutissa. Vaikka liuotushoito tulee hoito-ohjeen mukaan toteuttaa, mikäli on odotettavissa yli 120 minuutin viive ensihoidon kohtaamisesta angiografiaan pääsyyn, oli liuotettuja potilaita kokonaismäärään nähden vähän.
Tuloksista voidaan päätellä, että STEMI-potilaat hoidetaan pääosin hoito-ohjeen mukaan. Parannettavaa ensihoitajilla on potilaan systemaattisessa tutkimisessa ja haastattelussa sekä hoitoprotokollan kokonaisvaltaisessa toteuttamisessa. EKG:n STEMI-muutosten tunnistamiseen ja selkeään kirjaamiseen tarvitaan koulutusta.