Ylikuormitus ja lihaskudosvauriot urheilijalla: Hoito ja ennaltaehkäisy

Abstract

Kirjallisuuskatsauksen aiheena oli ylikuormitustila ja lihaskudosvauriot urheilijalla. Opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppanina toimi Helsingin Urheilulääkäriasema. Aineisto kerättiin käyttäen kotimaisia ja kansainvälisiä tietokantoja ja kirjallisuutta. Tutkimuskysymykset olivat; 1.Miten ylikuormitustilaa hoidetaan? 2.Miten lihaskudosvaurioita hoidetaan? 3.Mitä ovat ylikuormitustilaa ennaltaehkäisevät tekijät? 4.Mitä ovat lihaskudosvaurioita ennaltaehkäisevät tekijät?

Ylikuormitustilassa urheilijalla on pitkittynyt alipalautuminen ja sen seurauksena suorituskyvyn lasku. Ylikuormitustilan tehokkain ja tärkein hoitomuoto on lepo. Hoito toteutetaan yksilöllisesti oireiden mukaan huomioiden fyysiset ja psyykkiset tekijät. Ylikuormitustilaan hoidossa suositellaan täysin passiivista lepoa tilan vakavuuden ja keston mukaan. Levon jälkeen suositellaan lyhyitä lihaskuntoharjoitteita ja hyötyliikuntaa toipumisen tueksi. Toipumista nopeuttavat riittävä ja laadukas uni ja ravinnonsaanti. Tilasta toipuminen voi kestää kuukausista vuosiin ja tämän takia ylikuormitustilan ennaltaehkäisy on merkityksellistä. Ylikuormitustilaa voidaan ennaltaehkäistä ja siinä valmentajan ja urheilijan välinen yhteys on keskeistä. Urheilijan palautumisen tehokkuutta on seurattava, sillä ylikuormitus aiheutuu riittämättömästä palautumisesta. Riittävän ravinnon saannin, unen ja passiivisen levon tehokkuuden seuranta tulee toteuttaa urheilijan ja valmentajan yhdessä valitsemalla tavalla. Harjoittelupäiväkirjan pito, kyselylomakkeet, fysiologinen seuranta ja suora havainnointi ovat tehokkaita tapoja ehkäistä ylikuormitusta.

Lihaskudosvaurioiden akuutin hoidon perusta on kylmä, kohoasento, kompressio, lepo ja lääkehoito. Jatkohoitona konservatiivisessa hoidossa lyhyt immobilisaatio ja aikaisin aloitettu asteittainen liikkuminen ovat keskeisiä. Vammautumisen jälkeen aloitetaan aktiiviset ja passiiviset venyttelyt ja lihasvoimaharjoitukset nousujohdanteisesti. Lihas-funktioiden ja elastisuuden normalisoituessa voi aloittaa kovia voimanponnistuksia vaativat harjoitteet. Operatiivista hoitoa vaativat laajat repeämät ja voimakasoireiset lihaksensisäiset verenpurkaumat. Lihaskudosvaurioiden ehkäisy tulee aina olla kohderyhmäspesifiä ja perustua lajille tyypillisten vammojen ja niiden syiden, riskitekijöiden ja syntymekanismien tuntemiseen sekä tutkimusten perusteella tehokkaiden ennaltaehkäisykeinojen valintaan. Tehokkaita menetelmiä urheiluvammojen ehkäisyyn ovat pohjalliset, niveltuet ja erilaiset harjoitusohjelmat. Eri hoitomenetelmien tehokkuudesta tarvitaan edelleen kliinisiä tutkimuksia ja niissä tulisi suunnitelmallisesti ottaa huomioon urheilijoiden olosuhteet.

The subject of the descriptive narrative review was an overload state and muscle tissue damage in an athlete. The research questions were: 1. How to treat the overtraining syndrome? 2. How to treat muscle tissue damage? 3.What are the preventive factors of the overtraining syndrome? 4. What are the preventive factors for muscle tissue damage? The working life partner of the thesis was the Helsinki Sports Medicine Station. The material was collected using domestic and international databases and literature. The most effective and important treatment of overload is rest. Treatment is carried out individually depending on the symptoms, taking both physical and mental factors into consideration. In the treatment of overload, complete passive rest is recommended depending on the severity and duration of the condition. After complete rest, short-term muscle fitness exercises and incidental activity are recommended to support the recovery. Good quality of sleep and nutrition speed up the process of recovery. It can take from months to years to recover from the condition, making the prevention of the overtraining syndrome a point of utmost importance. The overload condition can be prevented and the coach – athlete relationship is central to it. It is necessary to monitor the effectiveness of the recovery of the athlete since the overload is caused by insufficient recovery. Monitoring the effectiveness of adequate nutrition, sleep and passive rest should be carried out jointly by the athlete and the coach. Keeping a training diary, questionnaires, physiological monitoring and direct observation are effective ways to prevent overload. The basis of the acute treatment of muscle tissue damage consists of cooling the damaged muscle with something cold, lifting position, compression, rest and medication. As a follow-up therapy in conservative therapy, short immobilisation and gradual movement started at an early stage of the recovery are the core elements. After the injury, active and passive stretching and muscle strength exercises are started ascendingly. When muscle functions and elasticity have returned to normal, exercises that require a strong effort of strength can be taken up. Extensive ruptures and pronounced intramuscular hematomas require operative treatment. Prevention of muscle tissue damage should always be targeted and based on knowledge of typical injuries and their causes, risk factors and genesis mechanisms, and on the selection of effective prevention methods based on studies. Effective methods of preventing sports injuries include using insoles, joint supports and doing various exercise programmes. Muscle injuries are the most common trauma in sports, yet there are few clinical studies. Clinical examinations designed to reflect the conditions of the athletes