Sergei Pakarisen lavastuspienoismallin tutkimus ja konservointi

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on Sergei Pakarisen tekemän lavastuspienoismallin tutkimus ja konservointi. Opinnäytteessä käsitellään eurooppalaisen teatterin syntyä, suomalaisen lavastustaiteen ja lavastajien ammatin kehitystä, lavastuspienoismallien valmistusta ja niiden merkitystä tänä päivänä. Pakarisen lavastuspienoismallit ja lavastusluonnokset on Teatterimuseolle lahjoittanut Jyväskylän Kaupunginteatteri vuonna 1985. Teatterimuseolla on noin 400 lavastuspienoismallia, joista tiettävästi neljä on Pakarisen suunnittelemia ja valmistamia. Opinnäytteessä perehdytään kohteen kontekstiin, kuten lavastajan henkilöhistorian ja pienoismallin esityksen selvittämiseen sekä pienoismallin materiaalitutkimukseen ja konservointiin. Kontekstualisoinnin ensiarvoinen tarkoitus oli tuottaa tietoa Teatterimuseolle ennalta tuntemattoman lavastajan henkilöhistoriasta.

Kohteen ideaalitilan määrittämisessä sovellettiin Suomen Museoliiton vuonna 2015 julkaisemaa merkitysanalyysimenetelmää, jonka ovat kirjoittaneet Heikki Häyhä, Sari Jantunen ja Leena Paaskoski. Ideaalitilan määrittelyn ja materiaalitutkimuksen pohjalta valittiin kohteelle soveltuvat konservointitoimenpiteet lavastajan käsialaa ja pienoismallin käytöstä kertovia jälkiä kunnioittaen. Konservoinnin tavoitteena oli parannella valmistuksen jälkeen tehtyjä korjauksia, minimoida riskit mahdollisien tulevien vaurioiden varalta ja mahdollistaa kohteen käyttö museoesineenä.

Kaikki konservointitoimenpiteet eivät käyneet toteen aluksi suunnitellun mukaisesti, sillä materiaalitutkimuksen laajuudesta jouduttiin jonkin verran karsimaan ajanpuutteen vuoksi. Lavastuspienoismallit ovat usein monimateriaaliesineitä, ja tässä tapauksessa muovien sekä maalien tarkempaan tutkimukseen ja esimerkiksi maalipintojen kiinnitykseen olisi tarvittu lisää aikaa. Kuitenkin akuuttia konservointia vaativien, kuten irti olevien osien kohdalla suunnitellut toimenpiteet toteutettiin ja tavoite saavuttaa pienoismallin käytettävyys täyttyi.

The subject of the thesis is a scenic scale model designed by Sergei Pakarinen, its study and conservation. The thesis introduces the origin of European theatre, the evolution of the Finnish set making and the set designer’s profession, the making of scenic scale models and their meaning today. The scenic scale models and set design sketches made by Pakarinen were donated to Theatre Museum by Jyväskylä City Theatre in 1985. Theatre Museum has estimated 400 scenic scale models of which, as far as is known, four are designed and made by Pakarinen. The thesis investigates the object designer’s personal history, and the play in which the set scale model was used. In addition, the thesis focuses on the materials used in the scale model as well as their conservation. The main goal of context research was to acquire information to Theatre Museum about the previously unknown set designer’s personal history.

Conservation Treatment Methodology published by Finnish Museum Association in 2015 was used as a guideline in setting the ideal state of the object. The publication is written by Heikki Häyhä, Sari Jantunen and Leena Paaskoski. Via ideal state and materials research, suitable conservation methods were chosen for the object honoring the designer’s signature technique and signs of the object’s use. The goal of the conservation treatment was to enhance the repairs made after manufacturing, to minimize the risks of possible further damaging and to enable the scale model’s use as a museum object.

All conservation procedures did not follow the original plan since some materials were not studied as thoroughly as planned due to a tight schedule. Scenic scale models are often composite objects and, in this case, the more thorough study of plastics as well as reattaching the paint layers would have required more time. However, in acute need of conservation, like detached parts, the planned conservation treatment was conducted and the goal of ensuring the scale model’s usability was fulfilled.