"Tuntuu, että myö ollaan siellä kotona vaikkei ollakaan”: Kuopion kaupungin kotihoidon työntekijöiden kokemuksia vuorovaikutuksesta virtuaalikotihoidon asiakkaiden kanssa
Hänninen, Arja; Leskinen, Emma-Noora (2020)
Hänninen, Arja
Leskinen, Emma-Noora
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005138928
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005138928
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kuvattiin virtuaalikotihoidossa työskentelevien hoitajien kokemuksia vuorovaikutuksesta Kuopion kaupungin virtuaalikotihoidon asiakkaiden kanssa. Opinnäytetyö toteutettiin osana WelTech-hanketta, ja sen tavoitteena oli tuottaa vuorovaikutuksesta tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkossa kehitettäessä etähoitoa laadukkaammaksi niin Kuopion virtuaalikotihoidossa kuin muuallakin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla Kuopion virtuaalikotihoidon työntekijöiltä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, ja kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastatteluihin osallistui viisi työntekijää (n=5). Tutkimustuloksista saatua tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa virtuaalikotihoidon uusien työntekijöiden perehdyttämistä tai osaamisen täydentämistä. Tuloksia voidaan hyödyntää myös oppilaitoksissa; etähoidon yleistyminen tulee olemaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitoksissa huomionarvoinen asia opetussuunnitelmia suunniteltaessa.
Vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu hoitajan työssä, koska hoitotyö kohdistuu suoraan asiakkaan terveyteen ja hyvinvointiin. Vuorovaikutuksen onnistumisella koetaan olevan vaikutusta hoitotyön laatuun. Vuorovaikutustilanteet vaativat hoitohenkilökunnalta selkeää ja määrätietoista otetta hoitotyön tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta samalla vuorovaikutussuhteen tulee kuitenkin olla tasavertainen. Vuorovaikutustaitoja on mahdollista kehittää. Tutkimustulosten mukaan vuorovaikutus on erilaista etäyhteyden avulla kuin perinteisessä kotihoidossa, mutta vuorovaikutuksen koettiin kuitenkin onnistuvan hyvin, koska videoyhteys mahdollistaa myös sanattoman viestinnän huomioimisen. Virtuaalikotihoidossa on mahdollisuus keskittyä paremmin keskustelemaan asiakkaan kanssa, kun samaan aikaan ei tehdä muita työtehtäviä. Hyvät vuorovaikutustaidot, hoitoalan osaaminen ja pitkä työkokemus perinteisestä kotihoidosta ennen virtuaalikotihoitoon siirtymistä auttoivat hoitajaa työskentelemään virtuaalikotihoidossa. Asiakkaan myönteinen asenne virtuaalikotihoitoa kohtaan sekä riittävä toimintakyky edistävät vuorovaikutuksen syntymistä. Asiakkaan soveltuvuus virtuaalikotihoidon asiakkaaksi pitääkin arvioida huolellisesti. Luottamussuhteen syntyminen asiakkaan ja hoitajan välille vaatii aikaa, mutta sen rakentaminen kannattaa, sillä hoitaja pystyy tällöin arvioimaan asiakkaan vointia luotettavammin ja nopeammin. Haasteita vuorovaikutuksen onnistumiselle toivat asiakkaan heikentyneet aistit ja toimintakyky, kun asiakas ei pystynyt toimimaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Tekniikkalähtöiset ongelmat hankaloittivat vuorovaikutusta harvoin. Ulkopuoliset henkilöt asiakkaan kotona vaikeuttivat vuorovaikutusta, koska tällöin ei voitu keskustella asiakkaan kanssa avoimesti. Kaiken kaikkiaan virtuaalikotihoito koettiin hyvänä lisänä perinteisen kotihoidon rinnalla.
Jatkotutkimusaiheina voidaan tutkia miten virtuaalikotihoidon asiakkaat kokevat vuorovaikutuksen onnistumisen etäyhteyden avulla, ja eroaako vuorovaikutuksen rakentuminen asiakkaan ja hoitajan välillä virtuaalikotihoidossa verrattuna perinteiseen kotihoitoon. Tulevaisuutta ajatellen on hyvä tutkia, millaista osaamista hoitaja tarvitsee
virtuaalikotihoidossa ja voidaanko tätä osaamista kehittää jo hoitotyön koulutuksen aikana. This thesis deals with the experiences of nurses working in Virtual Home Care with the clients of Kuopio City Home Care. The thesis was carried out as part of the WelTech project. The aim of this thesis was to provide information about the interaction which could be beneficial in the future when improving the quality of telecare in Kuopio virtual home care, as well as elsewhere.
The thesis was a qualitative study and the research material was collected through a thematic interview with em-
ployees of Kuopio Home Care. The interviews were conducted as individual interviews and the collected material
was analyzed through content analysis. A total of five employees (n= 5) participated in the interviews. The infor-
mation gathered from the results can be utilized in introduction process and developing the competence of new
employees. The results can be of use in educational establishments; the generalization of telecare will be note-
worthy in social services and health care education when planning curricula.
The significance of interaction is emphasized in nursing because the client's health and wellbeing are affected
directly by it and successful interaction will reflect in the quality of nursing. Interaction situations should be equal
and the situations require a clear and determined approach of the personnel, in order the objectives of nursing to
be met. These interaction skills can be developed. According to the results of the study the nature of telecare
differs from the traditional nursing respectively, but overall, the interaction was described as successful because
it allows non-verbal communication to be addressed. As other responsibilities are not performed simultaneously,
telenursing enables more focused conversation with the client. Good interaction skills, health care experience and
experience in the traditional home care before proceeding into telecare helped the nursing staff working in the
virtual home care. The client's positive attitude towards virtual home care and a sufficient functional ability facili-
tate interaction. The client’s suitability in telecare should be carefully assessed. Establishing a relationship of trust
between the client and the nurse takes time, but it is worth building, as the nurse will be able to assess the cli-
ent's health more reliably and quickly. Challenges to the success of the interaction were posed by the client's im-
paired senses and functional ability when the client was unable to follow the instructions given. Technology-
driven problems rarely made interaction difficult. Outsiders in the client's home hampered the interaction because
it was impossible to discuss openly with the client. Altogether, virtual home care was seen as a good addition to
the traditional home care.
Further research topics could be how virtual home care clients experience the success of remote interaction and
whether the interaction in telecare and in traditional home care differ. For the future, it would be worth studying
which kind of knowledge and skill a nurse working in virtual home care needs, and whether these can be devel-
oped already during the nursing studies.
Vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu hoitajan työssä, koska hoitotyö kohdistuu suoraan asiakkaan terveyteen ja hyvinvointiin. Vuorovaikutuksen onnistumisella koetaan olevan vaikutusta hoitotyön laatuun. Vuorovaikutustilanteet vaativat hoitohenkilökunnalta selkeää ja määrätietoista otetta hoitotyön tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta samalla vuorovaikutussuhteen tulee kuitenkin olla tasavertainen. Vuorovaikutustaitoja on mahdollista kehittää. Tutkimustulosten mukaan vuorovaikutus on erilaista etäyhteyden avulla kuin perinteisessä kotihoidossa, mutta vuorovaikutuksen koettiin kuitenkin onnistuvan hyvin, koska videoyhteys mahdollistaa myös sanattoman viestinnän huomioimisen. Virtuaalikotihoidossa on mahdollisuus keskittyä paremmin keskustelemaan asiakkaan kanssa, kun samaan aikaan ei tehdä muita työtehtäviä. Hyvät vuorovaikutustaidot, hoitoalan osaaminen ja pitkä työkokemus perinteisestä kotihoidosta ennen virtuaalikotihoitoon siirtymistä auttoivat hoitajaa työskentelemään virtuaalikotihoidossa. Asiakkaan myönteinen asenne virtuaalikotihoitoa kohtaan sekä riittävä toimintakyky edistävät vuorovaikutuksen syntymistä. Asiakkaan soveltuvuus virtuaalikotihoidon asiakkaaksi pitääkin arvioida huolellisesti. Luottamussuhteen syntyminen asiakkaan ja hoitajan välille vaatii aikaa, mutta sen rakentaminen kannattaa, sillä hoitaja pystyy tällöin arvioimaan asiakkaan vointia luotettavammin ja nopeammin. Haasteita vuorovaikutuksen onnistumiselle toivat asiakkaan heikentyneet aistit ja toimintakyky, kun asiakas ei pystynyt toimimaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Tekniikkalähtöiset ongelmat hankaloittivat vuorovaikutusta harvoin. Ulkopuoliset henkilöt asiakkaan kotona vaikeuttivat vuorovaikutusta, koska tällöin ei voitu keskustella asiakkaan kanssa avoimesti. Kaiken kaikkiaan virtuaalikotihoito koettiin hyvänä lisänä perinteisen kotihoidon rinnalla.
Jatkotutkimusaiheina voidaan tutkia miten virtuaalikotihoidon asiakkaat kokevat vuorovaikutuksen onnistumisen etäyhteyden avulla, ja eroaako vuorovaikutuksen rakentuminen asiakkaan ja hoitajan välillä virtuaalikotihoidossa verrattuna perinteiseen kotihoitoon. Tulevaisuutta ajatellen on hyvä tutkia, millaista osaamista hoitaja tarvitsee
virtuaalikotihoidossa ja voidaanko tätä osaamista kehittää jo hoitotyön koulutuksen aikana.
The thesis was a qualitative study and the research material was collected through a thematic interview with em-
ployees of Kuopio Home Care. The interviews were conducted as individual interviews and the collected material
was analyzed through content analysis. A total of five employees (n= 5) participated in the interviews. The infor-
mation gathered from the results can be utilized in introduction process and developing the competence of new
employees. The results can be of use in educational establishments; the generalization of telecare will be note-
worthy in social services and health care education when planning curricula.
The significance of interaction is emphasized in nursing because the client's health and wellbeing are affected
directly by it and successful interaction will reflect in the quality of nursing. Interaction situations should be equal
and the situations require a clear and determined approach of the personnel, in order the objectives of nursing to
be met. These interaction skills can be developed. According to the results of the study the nature of telecare
differs from the traditional nursing respectively, but overall, the interaction was described as successful because
it allows non-verbal communication to be addressed. As other responsibilities are not performed simultaneously,
telenursing enables more focused conversation with the client. Good interaction skills, health care experience and
experience in the traditional home care before proceeding into telecare helped the nursing staff working in the
virtual home care. The client's positive attitude towards virtual home care and a sufficient functional ability facili-
tate interaction. The client’s suitability in telecare should be carefully assessed. Establishing a relationship of trust
between the client and the nurse takes time, but it is worth building, as the nurse will be able to assess the cli-
ent's health more reliably and quickly. Challenges to the success of the interaction were posed by the client's im-
paired senses and functional ability when the client was unable to follow the instructions given. Technology-
driven problems rarely made interaction difficult. Outsiders in the client's home hampered the interaction because
it was impossible to discuss openly with the client. Altogether, virtual home care was seen as a good addition to
the traditional home care.
Further research topics could be how virtual home care clients experience the success of remote interaction and
whether the interaction in telecare and in traditional home care differ. For the future, it would be worth studying
which kind of knowledge and skill a nurse working in virtual home care needs, and whether these can be devel-
oped already during the nursing studies.