Asunnosta kodiksi : dialogin avulla onnistuneeseen asumiseen
Pentikäinen, Elina; Vanttaja, Tanja (2011)
Pentikäinen, Elina
Vanttaja, Tanja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101913878
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101913878
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoitus on muodostaa asunnottomuuden kokeneiden kokemusasiantuntijoiden kertomusten perusteella käsitys siitä, täyttyvätkö heidän nykyisissä asuinpaikoissaan riittävän hyvän asumisen kriteerit. Lisäksi tutkimme, onko henkilöillä ollut dialoginen suhde siihen henkilöön, jonka avulla nykyinen asunto on saatu. Pohdimme, onko dialogisella suhteella vaikutusta riittävän hyvän asumisen kriteereiden toteutumiseen. Asunnottomien asumispalveluja ollaan parhaillaan muuttamassa asunto ensin -periaatteen mukaisiksi ja tässä kehitystyössä käytetään apuna kokemusasiantuntijoita.
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkielma. Aineistonhankintamenetelmänä käytämme puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelemme kuutta kokemusasiantuntijaa. Aineiston analyysimenetelmänä käytämme teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoreettisena viitekehyksenä käytämme riittävän hyvän asumisen teoriaa, sosiaalisen vuorovaikutuksen viisi tasoa -teoriaa sekä dialogisuuden teoriaa.
Opinnäytetyömme tulos on, että suurimmalla osalla haastateltavista ei ollut dialogista suhdetta sen työntekijän kanssa, jonka avulla nykyinen asunto on saatu. Suurimmalla osalla haastatelluista riittävän hyvän asumisen kriteerit eivät täyty nykyisessä asunnossa. Suurimmat ongelmat riittävän hyvän asumisen toteutumisessa ovat rauhattomuus, holhous ja itsenäisyydenpuute. Kahden haastatateltavan kohdalla riittävän hyvän asumisen kriteerit täyttyvät. Nämä kaksi henkilöä asuvat normaaliin vuokra-asuntokantaan kuuluvassa asunnossa.
Johtopäätöksinä voimme todeta, että asumisen ongelmiin voisi vaikuttaa dialogisella ja luottamuksellisella suhteella. Tällöin asiakas voisi puhua suoraan asumisen ongelmista ilman pelkoa siitä, että se vaikuttaa hänelle tarjottuihin palveuihin. Asunto ensin -periaatteella toimivista asumisyksiköistä tulisi poistaa riittävän hyvää asumista haittaavat ongelmat, jotta nykyisestä rakennemuutoksesta ja uusista asumisyksiköistä olisi hyötyä asiakkaille. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen asumisyksiköiden toiminnan kehittämisessä on tärkeää ja sillä voisi pyrkiä vaikuttamaan asumisyksiköissä ilmeneviin ongelmiin.
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkielma. Aineistonhankintamenetelmänä käytämme puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelemme kuutta kokemusasiantuntijaa. Aineiston analyysimenetelmänä käytämme teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoreettisena viitekehyksenä käytämme riittävän hyvän asumisen teoriaa, sosiaalisen vuorovaikutuksen viisi tasoa -teoriaa sekä dialogisuuden teoriaa.
Opinnäytetyömme tulos on, että suurimmalla osalla haastateltavista ei ollut dialogista suhdetta sen työntekijän kanssa, jonka avulla nykyinen asunto on saatu. Suurimmalla osalla haastatelluista riittävän hyvän asumisen kriteerit eivät täyty nykyisessä asunnossa. Suurimmat ongelmat riittävän hyvän asumisen toteutumisessa ovat rauhattomuus, holhous ja itsenäisyydenpuute. Kahden haastatateltavan kohdalla riittävän hyvän asumisen kriteerit täyttyvät. Nämä kaksi henkilöä asuvat normaaliin vuokra-asuntokantaan kuuluvassa asunnossa.
Johtopäätöksinä voimme todeta, että asumisen ongelmiin voisi vaikuttaa dialogisella ja luottamuksellisella suhteella. Tällöin asiakas voisi puhua suoraan asumisen ongelmista ilman pelkoa siitä, että se vaikuttaa hänelle tarjottuihin palveuihin. Asunto ensin -periaatteella toimivista asumisyksiköistä tulisi poistaa riittävän hyvää asumista haittaavat ongelmat, jotta nykyisestä rakennemuutoksesta ja uusista asumisyksiköistä olisi hyötyä asiakkaille. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen asumisyksiköiden toiminnan kehittämisessä on tärkeää ja sillä voisi pyrkiä vaikuttamaan asumisyksiköissä ilmeneviin ongelmiin.