Kotihoidon hoitajien kokemuksia kinestetiikan vaikutuksista fyysiseen työhyvinvointiin

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kotihoidon hoitajat kokevat kinestetiikan vaikuttavan heidän fyysiseen työhyvinvointiinsa kotihoidon vaihtuvissa työympäristöissä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa kinestetiikan vaikutuksista fyysiseen työhyvinvointiin kotihoidon työtehtävissä, kuinka aktiivisesti hoitajat käyttävät kinestetiikkaa työssään, minkälaisia ongelmia hoitajat ovat kokeneet kinestetiikan käyttöönotossa ja miten hoitajat kehittäisivät kinestetiikkaa nimenomaan kotihoidossa. Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kinestetiikan määritelmästä, kinestetiikan vaikutuksesta hoitotyöhön, fyysisen työhyvinvoinnin määritelmästä sekä kotihoidon määritelmästä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla verkkokyselyllä Tampereen kotihoidon hoitajilta, jotka olivat käyneet kinestetiikan nelipäiväisen peruskurssin. Induktiivisessa sisällönanalyysissä vastaukset siirrettiin tekijän tietokoneelle, pelkistettiin ja muodostettiin pelkistetyistä ilmauksista ylä- ja alaluokkia. Kotihoidon hoitajien kokemuksista kinestetiikan vaikutuksista työhyvinvointiin muodostui seuraavat yläluokat kotihoitotyö, työhyvinvointi ja jaksaminen, ongelmat käyttöönotossa ja apuvälineet. Tutkimuksen tulosten mukaan hoitajat kokivat kinestetiikan vähentävän työn fyysistä kuormaa, tämä taas parantaa työhyvinvointia, työssäjaksamista sekä vähentää jo koettuja tuki- ja liikuntaelinongelmia. Kinestetiikan koettiin lisäävän hoitajan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta, asiakkaan voimavarojen huomioimista sekä asiakkaan ja hoitajan välistä kosketusta, jonka koettiin tuottavan mielihyvää sekä asiakkaalle, että hoitajalle. Kotihoidon hoitajat kehittäisivät kinestetiikkaa kotihoidossa kouluttamalla kaikki uudet työntekijät kinestetiikkaan ja yhtenäistämällä toimintatapoja toimivaksi koettujen toimintatapojen yhtenäisellä ja hyvällä kirjaamisella. Tutkimuksen tulosten perusteella kinestetiikka koetaan työssäjaksamista sekä työhyvinvointia lisäävänä toimintamallina, joka mahdollistaa fyysisen auttamistyön keventämisen.