Sinistysaineet tykkimyssyn pitseissä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä on tutkittu viittätoista Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvaa tykkimyssyn pitsiä. Kaikki pitsit on tärkätty, ja suurin osa niistä on myös sinistetty. Pitseissä on värimuutoksia, jotka liittyvät ikääntymisen lisäksi käytettyihin viimeistysaineisiin. Tutkimuksissa keskityttiin etenkin sinistyspigmenttien vaikutukseen tekstiilien väriin, mutta käsiteltiin myös muita ominaisuuksia, kuten kuitujen happamuutta ja sinistettyjen tekstiilien alkuainepitoisuuksia. Sinistysaineiden tunnistamiseksi joillekin pitseille tehtiin FTIR-spektrofotometri- ja XRF-röngenfluoresenssimittaukset.

Kirjallisuuden avulla tutustuttiin sinistyksen historiaan sekä käytettyihin pigmentteihin ja väriaineisiin. Aineiden turvallisuus sekä tekstiilille että niitä käsitteleville konservaattoreille pyrittiin selvittämään. Lopuksi pitseille laadittiin säilytys- ja esilläpitosuositukset.

Sinistysaine jää konservoinnissa monesti huomiotta, koska onnistunutta sinistystä ei yleensä ole tarkoitus paljain silmin havaita. Selluloosatekstiilien konservoinnissa käytettyihin toimenpiteisiin, kuten pesuun ja pelkistävään valkaisuun, aineilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta. Näitä vaikutuksia selvitettiin valitsemalla aineistosta kaksi eri tavalla sinistettyä pitsiä, jotka pestiin ja valkaistiin sekä vertaamalla saatuja tuloksia kolmannen, vain pestyn pitsin tuloksiin. Sinistyspigmentit pyrittiin toimenpiteiden aikana säilyttämään. Kaikille viidelletoista pitsille tehtiin pintapuhdistus.

Pitsien konservoinnin rinnalla tehtiin sinistyskokeita kahdella preussinsinistä sisältävällä sinistysaineella. Puuvilla- ja pellavakankaita käsiteltiin erivahvuisilla sinistysliuoksilla sekä suositusten mukaisesti että huomattavasti enemmän. Kankaat analysoitiin ja tuloksia verrattiin tutkittavien pitsien tuloksiin.

Työ toi lisätietoa nykyisin jo unohtuneesta viimeistystavasta. Koska sinistysaineita museotekstiileissä kuitenkin edelleen on, niiden olemassaolo on hyvä tiedostaa. Joidenkin tekstiilien historiaan sinistys kuuluu oleellisesti, joten konservointitoimenpiteitä mietittäessä voidaankin joutua puntaroimaan sinistyksen tärkeyttä suhteessa mahdollisiin haittoihin.

This thesis concerns 15 separate lace parts of the Finnish folk headdress called tykkimyssy. These starched laces are from the collection of the Turku Museum Centre and they have some discoloration caused by ageing in addition to fabric finishing used, like starch and laundry bluing. Apart from the coloring effects of the laundry bluing pigments and dyes this study focuses on their effects for example on the acidity and elemental content of the textiles. For the identification of bluing substances FTIR spectrophotometer and X-ray fluorescence measurement were carried out.

The history of laundry bluing methods and the pigments used as well as the safety issues for both textile and the conservator were traced. Recommendations for future display and storage of the laces were also drawn up.

The presence of laundry bluing often goes unnoticed by the conservator because the colorant is not meant to be seen. These pigments may, however, have an effect on the conservation treatments used, like wet cleaning and reductive bleaching. In order to find out these effects two laces which were blued differently were wet cleaned and then bleached with borohydride. The results were compared to the third lace which was only wet cleaned. The aim was to maintain the bluing pigments during the conservation treatments. All the other 12 laces were only surface cleaned.

Alongside the conservation of laces, experiments with two types of laundry bluing made of Prussian blue were carried out. Fabrics made of cotton and flax were treated with solutions of different bluing liquid concentration. The blued fabrics were analyzed, and the results were compared with the results of the laces studied.

The thesis brings new knowledge about bluing, the almost forgotten process of improving the whiteness of textiles. Museum collections, however, can still have textiles treated with bluing pigments and because bluing is part of the textile’s history, one has to consider whether to preserve it or not.