4.-9.-luokkalaisten oppilaiden verkkokiusaamiskokemuksia
Ristiluoma, Janika (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060817766
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060817766
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee verkkokiusaamista, jolla tarkoitetaan kiusatun toistuvaa häiriköintiä elektronisten välineiden kautta. Verkkokiusaaminen on yleistynyt lasten ja nuorten keskuudessa sosiaalisen median suosion kasvun myötä. (Elledge, Williford, Boulton, DePaolis, Little & Salmivalli 2013, 698-699; viitattu lähteeseen Hindujan & Patchin 2009.) Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa Ylivieskan kunnan 4.-9.-luokkalaisten oppilaiden kokemasta verkkokiusaamisesta ja siihen puuttumisesta aikuisten osalta. Tavoitteena oli selvittää, kuinka yleistä lasten ja nuorten kokema verkkokiusaaminen on, missä sosiaalisen median applikaatiossa verkkokiusaaminen on tapahtunut, onko siihen puututtu aikuisten taholta ja jos on, kuka siihen on puuttunut. Lisäksi kartoitettiin, miten vastaajat toivoisivat aikuisten puuttuvan verkkokiusaamiseen.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella. Opinnäytetyöhön osallistui yksi luokka jokaista 4.-9. luokka-astetta kohden kahdesta eri koulusta. Kyselyyn vastasi yhteensä 99 oppilasta. Määrällinen aineisto analysoitiin kolmivaiheisesti ja avoimen kysymyksen analysoinnissa hyödynnettiin vastaukset luokittelua.
Tämän opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että vastaajista 11 prosenttia oli kokenut verkkokiusaamista. Verkkokiusaaminen tapahtui pääasiassa TikTok, WhatsApp ja Snapchat sovelluksissa. Kolmasosa verkkokiusaamista kokeneista raportoi jonkun aikuisen puuttuneen verkkokiusaamiseen. Yleisin puuttunut aikuinen oli huoltaja. Vastaajista suurin osa toivoi aikuisten ymmärtävän verkkokiusaamisen vaikutukset paremmin ja puuttuvan verkkokiusaamiseen herkemmin. Aikuisten puuttuminen oli lopettanut verkkokiusaamisen lähes puolessa verkkokiusaamistapauksissa ja vähentänyt kiusaamista kolmasosassa tapauksista. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää verkkokiusaamiseen puutumisen kehittämistoimissa.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella. Opinnäytetyöhön osallistui yksi luokka jokaista 4.-9. luokka-astetta kohden kahdesta eri koulusta. Kyselyyn vastasi yhteensä 99 oppilasta. Määrällinen aineisto analysoitiin kolmivaiheisesti ja avoimen kysymyksen analysoinnissa hyödynnettiin vastaukset luokittelua.
Tämän opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että vastaajista 11 prosenttia oli kokenut verkkokiusaamista. Verkkokiusaaminen tapahtui pääasiassa TikTok, WhatsApp ja Snapchat sovelluksissa. Kolmasosa verkkokiusaamista kokeneista raportoi jonkun aikuisen puuttuneen verkkokiusaamiseen. Yleisin puuttunut aikuinen oli huoltaja. Vastaajista suurin osa toivoi aikuisten ymmärtävän verkkokiusaamisen vaikutukset paremmin ja puuttuvan verkkokiusaamiseen herkemmin. Aikuisten puuttuminen oli lopettanut verkkokiusaamisen lähes puolessa verkkokiusaamistapauksissa ja vähentänyt kiusaamista kolmasosassa tapauksista. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää verkkokiusaamiseen puutumisen kehittämistoimissa.