Outlines-they keep defining me
Ovaskainen, Sonja (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060817656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060817656
Tiivistelmä
Vaikka nykytieteen valossa ihmismieli on helppoa sijoittaa aivoihin, tuntuu arkikokemuksena kummalliselta ajatella tietoisuuden sijaitsevan fyysisessä materiassa. Subjektiivinen kokemus minuudesta on lähes itsestäänselvyys, mutta sen määrittely ja sanoittaminen hankalaa. Uskon, että löytämällä visuaalisia keinoja tutkia minuutta voidaan saavuttaa teos, joka tarjoaa yksilötasolla samaistumisen tunnetta, samaan aikaan kommentoiden laajemmin ihmisyyttä.
Opinnäytetyössäni, Outlines-they keep definding me (2020) luon installaation, jossa tutkin yllä mainittuja teemoja valokuvan ja kuvanveiston keinoin. Rinnastamalla valokuvaa fyysiseen veistokseen haluan luoda dialogin ihmisen ihanne-minän ja fyysisten ääriviivojeni välille. Teos on eräänlaista digitaalisen kuvan ja fyysisten veistoksellisten elementtien rajapinnan tutkimista. Teos kysyy, kuinka hyvin subjektiivinen minuuden kokemus menee yhteen nykyajan kehollisuuden käsitteen kanssa. Valokuvan uskotaan olevan todiste jostain mitä on ollut. Kun kuva kehystetään seinälle se on itsessään teos. Työssäni pilkon kuvia ja käytän niitä kuvanveiston materian tavoin kyseenalaistaen valokuvan totuudenmukaisuutta sekä eräänlaista teoksellista itsearvoa.
Kuitenkin prosessin edetessä päädyin esittämään veistoksellisen esittämistavan rinnalla kuvaa myös perinteisemmällä tavalla. Visuaalisessa tutkimuksessani subjektiivisesta minuuden kokemuksesta nousi esille, kuinka juurtunutta usko valokuvaan on. Vaikka itsestään otetun kuvan linjat korruptoisi täysin, kuvankäsittelyä käyttäen, kuvan kokee silti henkilökohtaisempana kuin realistiset ääriviivat omaavan veistoksen.
Opinnäytetyössäni, Outlines-they keep definding me (2020) luon installaation, jossa tutkin yllä mainittuja teemoja valokuvan ja kuvanveiston keinoin. Rinnastamalla valokuvaa fyysiseen veistokseen haluan luoda dialogin ihmisen ihanne-minän ja fyysisten ääriviivojeni välille. Teos on eräänlaista digitaalisen kuvan ja fyysisten veistoksellisten elementtien rajapinnan tutkimista. Teos kysyy, kuinka hyvin subjektiivinen minuuden kokemus menee yhteen nykyajan kehollisuuden käsitteen kanssa. Valokuvan uskotaan olevan todiste jostain mitä on ollut. Kun kuva kehystetään seinälle se on itsessään teos. Työssäni pilkon kuvia ja käytän niitä kuvanveiston materian tavoin kyseenalaistaen valokuvan totuudenmukaisuutta sekä eräänlaista teoksellista itsearvoa.
Kuitenkin prosessin edetessä päädyin esittämään veistoksellisen esittämistavan rinnalla kuvaa myös perinteisemmällä tavalla. Visuaalisessa tutkimuksessani subjektiivisesta minuuden kokemuksesta nousi esille, kuinka juurtunutta usko valokuvaan on. Vaikka itsestään otetun kuvan linjat korruptoisi täysin, kuvankäsittelyä käyttäen, kuvan kokee silti henkilökohtaisempana kuin realistiset ääriviivat omaavan veistoksen.