Keskosen kivunhoito : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Ollikainen, Elisa (2011)
Ollikainen, Elisa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011110914374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011110914374
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee keskosen, eli ennenaikaisesti vastasyntyneen lapsen kivunhoitoa. Tarkoituksena oli selvittää vuosina 2000-2010 tehtyjen tutkimusten pohjalta systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla keskosen kivunhoitoa. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää miten keskoslapsen kipua voidaan arvoida ja lievittää.
Opinnäytetyö toteutettiin soveltamalla systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Työn teoreettisessa lähtökohdassa määriteltiin aiheeseen liittyvät keskeisimmät käsitteet: keskonen, kipu ja kivun hoito. Katsauksen aineisto koostui 15 tutkimuksesta, joista viisi oli kotimaisia ja kymmenen kansainvälisiä. Ainesto analysoitiin laadullisella, teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tuloksista ilmeni, että keskosen kipua voidaan arvioida vitaalielintoimintojen, käyttäytymisen sekä biokemiallisten muutosten perusteella. Lisäksi kivun arvioinnissa voidaan käyttää apuna erilaisia kipumittareita, kuten EDIN tai COMFORT-skaalaa. Keskosen kivun lievitykseen on olemassa monia erilaisia keinoja. Tähän kirjallisuuskatsaukseen valituissa tutkimuksissa lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä nousi esiin opioidien ja puudutteiden käyttö. Lääkkeettömiä menetelmiä ovat mm. keskosen turvallisuudentunteen vahvistaminen ja ravitseva ja ei-ravitseva imeminen. Lisäksi on olemassa monia muita hoitajien käyttöön sopivia menetelmiä, kuten asentohoito, kehitystä tukeva hoito sekä lisähapen anto. Myös vanhemmat voivat osallistua keskoslapsensa kivun lievittämiseen käyttämällä käsikapaloa tai kenguruhoitoa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että luotettavin arvio keskosen kivusta ja sen voimakkuudesta saadaan tarkkailemalla sekä vitaalielintoimintoja että käyttäytymistä. Keskosen kivun lievitys on mahdollista sekä lääkkeellisin että lääkkeettömin keinoin, mutta tulosten perusteella näyttäisi, että lääkkeettömät menetelmät ovat tehokkaampia. Koska hoitajien tiedot kipumittareista ovat vielä puutteellisia, yhtenä kehittämisehdotuksena nousi esiin koulutuspäivien järjestäminen hoitajille niiden käyttöön liittyen. Myöskin heidän tietotaitoaan lääkkeettömistä lievitysmenetelmistä olisi hyvä lisätä. Jatkotutkimusta olisi tarpeen tehdä siitä, että toteutuuko ennenaikaisten vastasyntyneiden kivunhoito nykypäivänä, 2010-luvulla, niin kuin pitäisi.
Opinnäytetyö toteutettiin soveltamalla systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Työn teoreettisessa lähtökohdassa määriteltiin aiheeseen liittyvät keskeisimmät käsitteet: keskonen, kipu ja kivun hoito. Katsauksen aineisto koostui 15 tutkimuksesta, joista viisi oli kotimaisia ja kymmenen kansainvälisiä. Ainesto analysoitiin laadullisella, teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tuloksista ilmeni, että keskosen kipua voidaan arvioida vitaalielintoimintojen, käyttäytymisen sekä biokemiallisten muutosten perusteella. Lisäksi kivun arvioinnissa voidaan käyttää apuna erilaisia kipumittareita, kuten EDIN tai COMFORT-skaalaa. Keskosen kivun lievitykseen on olemassa monia erilaisia keinoja. Tähän kirjallisuuskatsaukseen valituissa tutkimuksissa lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä nousi esiin opioidien ja puudutteiden käyttö. Lääkkeettömiä menetelmiä ovat mm. keskosen turvallisuudentunteen vahvistaminen ja ravitseva ja ei-ravitseva imeminen. Lisäksi on olemassa monia muita hoitajien käyttöön sopivia menetelmiä, kuten asentohoito, kehitystä tukeva hoito sekä lisähapen anto. Myös vanhemmat voivat osallistua keskoslapsensa kivun lievittämiseen käyttämällä käsikapaloa tai kenguruhoitoa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että luotettavin arvio keskosen kivusta ja sen voimakkuudesta saadaan tarkkailemalla sekä vitaalielintoimintoja että käyttäytymistä. Keskosen kivun lievitys on mahdollista sekä lääkkeellisin että lääkkeettömin keinoin, mutta tulosten perusteella näyttäisi, että lääkkeettömät menetelmät ovat tehokkaampia. Koska hoitajien tiedot kipumittareista ovat vielä puutteellisia, yhtenä kehittämisehdotuksena nousi esiin koulutuspäivien järjestäminen hoitajille niiden käyttöön liittyen. Myöskin heidän tietotaitoaan lääkkeettömistä lievitysmenetelmistä olisi hyvä lisätä. Jatkotutkimusta olisi tarpeen tehdä siitä, että toteutuuko ennenaikaisten vastasyntyneiden kivunhoito nykypäivänä, 2010-luvulla, niin kuin pitäisi.
