Miten viranomaiset tulkitsevat hyvää välitystapaa

Abstract

Hyvä välitystapa on kiinteistönvälitysalaa ohjaava normi. Välitysliikelaki (Laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä 1074/2000) ja välityslaki (Laki kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä 1075/2000) sisältävät käskyn noudattaa hyvää välitystapaa. Kuitenkaan kumpikaan näistä laeista ei anna normille tarkempaa määritelmää. Kiinteistönvälitysalan keskusliitto (KVKL) on laatinut ohjeen hyvästä välitystavasta, jota myös päivitetään säännöllisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää viranomaisten tulkintaa hyvästä välitystavasta perehtymällä viranomaisratkaisuihin, joissa käsiteltiin hyvän välitystavan rikkeitä. Tutkittavat viranomaiset olivat aluehallintovirasto, kuluttajariitalautakunta sekä tuomioistuimet. Näin ollen tutkimusmenetelmänä käytettiin lainopillista kirjoituspöytätutkimusta ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin tekstianalyysiä. Tarkoituksena oli tutkia, millaisia hyvän välitystavan rikkomuksia tapahtuu ja miten hyvän välitystavan rikkominen ilmenee viranomaisratkaisuissa. Viranomaisista erityisesti aluehallintovirasto käsittelee säännöllisesti epäiltyjä hyvän välitystavan rikkeitä, sillä se on kiinteistönvälitysalaa ja hyvää välitystapaa valvova viranomainen. Muiden viranomaisten käsittelyssä hyvän välitystavan rikkominen on yleensä vain osa käsittelyä ja samalla käsitellään myös muita rikkeitä. Tutkimuksessa selvisi, että hyvän välitystavan avainsana vaikuttaa olevan huolellisuus. Monet viranomaisratkaisut korostivat kiinteistönvälittäjän huolellisuutta ja sen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia. Välittäjän on siis tunnettava alan ympärillä oleva lainsäädäntö läpikotaisin ja kuluttajan on voitava luottaa välittäjän ammattitaitoon. Toimimalla huolimattomasti, rikkoo hyvää välitystapaa.