Sanoja surun sanattomuuteen - Kuoleman suru ja runous
Muhonen, Miia (2020)
Muhonen, Miia
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112223644
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112223644
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Miia Muhonen
Sanoja surun sanattomuuteen – Kuoleman suru ja runous
87 sivua ja 2 liitettä
marraskuu 2020
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysala, ylempi AMK
Sosionomi YAMK
Arvo- ja yhteisölähtöinen työn kehittäminen
Opinnäytetyössä Sanoja surun sanattomuuteen – Kuoleman suru ja runous tutkitaan sitä, millaisena suruprosessi jäsentyy runojen ja kirjoittamisen avulla. Siinä tarkastellaan myös, millaisen kuvan runojen kautta jäsentyvä surevan kokemus piirtää yleisestä kuoleman kulttuuristamme ja kulttuurisyhteiskunnallisesta kontekstistamme kuoleman suruun liittyen.
Tutkimukseni lähestymistapa oli narratiivinen. Tutkimuksen aineiston keruu toteutui narratiivisessa sururyhmässä. Tutkittava aineisto muodostui narratiivisen sururyhmän osallistujien kirjoituksista surukokemuksestaan ja muistiinpanoista ryhmän kokoontumisissa. Kokoontumisissa käytettiin runoja apuna surun sanoittamisessa, ja aineiston tueksi haastateltiin runoilijat.
Narratiivisen analyysin kautta pyrittiin löytämään aineiston keskeiset teemat, sanat ja tapa, jolla surua kuvattiin. Näin ryhmäläisten kertomuksista muodostui tutkijan kautta uusi kertomus, suruprosessia kuvaava ydintarinoiden kokonaisuus. Runoilijat olivat kuin mausteena tässä kertomuskokonaisuudessa.
Kuoleman suru näyttäytyy kokonaisvaltaisena kokemuksena. Runouden poeettinen, monikerroksellinen kieli näyttää auttavan surevaa ja avaavan hänelle sanoja surun sanattomuuteen. Runous nostaa esiin surevan kokemuskuvauksen kautta kulttuurisyhteiskunnallisia piirteitä kuoleman surusta. Näitä ovat tabuajattelu, surun kiirehtiminen ja kuolemattomuuden ajatus. Opinnäytetyön narratiiveja voi sanoa surukokemuksen ydintarinoiksi. Ne nostavat esiin kuoleman suruun liittyvän sanoittamisen, vertaistuen ja yhteiskunnallisen keskustelun tärkeyden.
Runous auttaa tunteiden ja tajunnan, tekojen ja toiminnan sekä sanojen ja kieliopin kautta surevaa kokonaisvaltaisen kokemuksen jäsentämisessä. Runous kuvaa myös surevan kokemukseen liittyvää kulttuurisyhteiskunnallista näkymää ja sen merkitystä surevan henkilökohtaiseen kokemukseen.
Asiasanat: kuolema, suru, runous, sanoittaminen, kuolemankulttuuri
Miia Muhonen
Sanoja surun sanattomuuteen – Kuoleman suru ja runous
87 sivua ja 2 liitettä
marraskuu 2020
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysala, ylempi AMK
Sosionomi YAMK
Arvo- ja yhteisölähtöinen työn kehittäminen
Opinnäytetyössä Sanoja surun sanattomuuteen – Kuoleman suru ja runous tutkitaan sitä, millaisena suruprosessi jäsentyy runojen ja kirjoittamisen avulla. Siinä tarkastellaan myös, millaisen kuvan runojen kautta jäsentyvä surevan kokemus piirtää yleisestä kuoleman kulttuuristamme ja kulttuurisyhteiskunnallisesta kontekstistamme kuoleman suruun liittyen.
Tutkimukseni lähestymistapa oli narratiivinen. Tutkimuksen aineiston keruu toteutui narratiivisessa sururyhmässä. Tutkittava aineisto muodostui narratiivisen sururyhmän osallistujien kirjoituksista surukokemuksestaan ja muistiinpanoista ryhmän kokoontumisissa. Kokoontumisissa käytettiin runoja apuna surun sanoittamisessa, ja aineiston tueksi haastateltiin runoilijat.
Narratiivisen analyysin kautta pyrittiin löytämään aineiston keskeiset teemat, sanat ja tapa, jolla surua kuvattiin. Näin ryhmäläisten kertomuksista muodostui tutkijan kautta uusi kertomus, suruprosessia kuvaava ydintarinoiden kokonaisuus. Runoilijat olivat kuin mausteena tässä kertomuskokonaisuudessa.
Kuoleman suru näyttäytyy kokonaisvaltaisena kokemuksena. Runouden poeettinen, monikerroksellinen kieli näyttää auttavan surevaa ja avaavan hänelle sanoja surun sanattomuuteen. Runous nostaa esiin surevan kokemuskuvauksen kautta kulttuurisyhteiskunnallisia piirteitä kuoleman surusta. Näitä ovat tabuajattelu, surun kiirehtiminen ja kuolemattomuuden ajatus. Opinnäytetyön narratiiveja voi sanoa surukokemuksen ydintarinoiksi. Ne nostavat esiin kuoleman suruun liittyvän sanoittamisen, vertaistuen ja yhteiskunnallisen keskustelun tärkeyden.
Runous auttaa tunteiden ja tajunnan, tekojen ja toiminnan sekä sanojen ja kieliopin kautta surevaa kokonaisvaltaisen kokemuksen jäsentämisessä. Runous kuvaa myös surevan kokemukseen liittyvää kulttuurisyhteiskunnallista näkymää ja sen merkitystä surevan henkilökohtaiseen kokemukseen.
Asiasanat: kuolema, suru, runous, sanoittaminen, kuolemankulttuuri