Tasapainoinen askel : Tasapainoharjoittelun vaikutus Parkinsonin tautia sairastavan henkilön tasapainoon ja kävelyyn

Abstract

Parkinsonin tauti on maailmanlaajuisesti esiintyvä hitaasti etenevä neurologinen sairaus, jossa dopamiinihermosolut tuhoutuvat vähitellen keskiaivojen substantia nigran eli mustatumakkeen alueelta. Varsinaista sairauden syntyperää tai sen parannuskeinoa ei tunneta. Parkinsonin taudissa tyypillisiä oireita ovat mm. lepovapina, liikkeiden hitaus ja jäykkyys, jotka vaikuttavat oleellisesti tasapainon ja kävelyn häiriöihin.

Tasapainoharjoittelun avulla oma kehontuntemus kehittyy ja tätä kautta varmuus omaan tasapainoon ja sen ylläpitämiseen lisääntyy. Tasapainoharjoittelun tavoitteena on opettaa toimintatapoja tasapainon ylläpitämiseksi muuttuvissa olosuhteissa ja ympäristöissä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa tasapainoharjoittelun merkityksestä ja sen vaikutuksista Parkinsonin tautia sairastavan henkilön kävelyyn ja tasapainoon. Tavoitteena oli selvittää, miten kahdeksan viikon tiivis tasapainoharjoittelu vaikuttaa Parkinsonin tautia sairastavan henkilön kävelyyn ja tasapainoon.

Opinnäytetyömme oli kvantitatiivinen tutkimus, johon kuuluu toiminnallinen interventio. Intervention aikana ryhmäläiset osallistuivat kerran viikossa ryhmänohjaustunnille ja tämän lisäksi toteutti itsenäistä harjoittelua annetun harjoitusohjelman mukaisesti vähintään kahdesti viikossa. Aineisto kerättiin avoimilla alku- ja loppukyselyillä, joiden avulla selvitettiin subjektiivisia kokemuksia tasapainosta ja kävelystä. Kotiharjoittelua seurattiin harjoituspäiväkirjojen avulla. Lisäksi aineistoa kerättiin Bergin tasapainotestin ja 10 metrin kävelytestin avulla. Testitulokset analysoitiin alku- ja lopputestauksien tuloksia vertailemalla.

Tutkimustulostemme perusteella kahdeksan viikon tasapainoharjoittelu kehittää Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden tasapainoa, sekä vaikuttaa positiivisesti heidän koettuun kävelyynsä ja tasapainoonsa. Lisäksi tasapainoharjoittelu näyttäisi parantavan Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden kävelynopeutta.

Parkinson's disease is a worldwide occurring slowly progressive neurological disease in which dopaminergic neurons are gradually destroyed in the midbrain area of substantia nigra. The actual origin of disease or its cure are unknown. Typical symptoms of Parkinson's disease include tremor, slowness of movement and stiffness, which affect balance and cause gait disorders.

Balance training develops body awareness, through this balance and the ability to maintain balance improve. The aim of balance training is to teach procedures to help maintain balance in changing conditions and environments.

The purpose of this thesis was to provide information about the importance of balance training and its implications for Parkinson's disease patient's gait speed and balance. The aim was to determine how eight weeks of balance training affects Parkinson's patient's gait speed and balance.

Our thesis is quantitative research, which includes an action-based eight-week intervention. During the intervention, the target group participated in supervised balance training sessions weekly. In addition, the participants carried out a self-training programme at home at least twice a week. The data were collected at the beginning and end of the intervention with open questionnaires, used to determine the participants’ subjective experiences of balance and walking. Practicing at home was followed by training diaries. Further data was obtained by Berg’s balance test and 10 metre walking test. The test results were analyzed by comparing the initial and final results.

Research results show that eight weeks of balance training increases balance and positively affects the subjective experience of balance and walking in people with Parkinson’s disease. It may also increase walking speed in individuals with Parkinson’s disease.