Työyhteisötaidoilla ja teknisillä ratkaisuilla hyvinvointia tukevaa työvuorosuunnittelua : yhteisöllinen työvuorosuunnittelu kliinisissä laboratorioissa työntekijöiden ja esimiesten kokemana

Abstract

Työaika-autonomia on yhteisöllistä työvuorosuunnittelua, jossa työntekijät suunnittelevat omat työvuoronsa yhdessä muiden työntekijöiden kanssa yhteisesti sovittuja pelisääntöjä ja reunaehtoja noudattaen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata työaika-autonomian toteutumista kliinisissä laboratorioissa ja selvittää työntekijöiden ja esimiesten kokemuksia autonomisesta työvuorosuunnittelusta ja sen kehittämistarpeista.

Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kolmen eri organisaation työntekijöitä ja esimiehiä (n=12). Haastattelut toteutettiin yksilöllisinä teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksen avulla kyettiin käytännönläheisesti kuvaamaan työaika-autonomian toteutumista kliinisissä laboratorioissa. Tulosten perusteella sosiaalinen pääoma toimii autonomisen työvuorosuunnittelun käyttövoimana: sekä esimiehen ja työvuorosuunnittelijan että työntekijöiden työyhteisötaidoilla oli suuri merkitys työaika-autonomian toteutumisessa. Autonomisen työvuorosuunnittelun avulla voitiin huomioida työntekijöiden yksilöllisyys, helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista sekä parantaa työssä jaksamista ja hyvinvointia. Lisäksi työaika-autonomia kehitti työntekijöiden ammatillisuutta ja vaikutti myönteisesti työnantajakuvaan. Autonominen työvuorosuunnittelu koettiin inhimilliseksi ja läpinäkyväksi työvuorosuunnittelumalliksi. Keskeisinä kehittämistarpeina koettiin teknisten ratkaisujen kehittäminen ja työaika-autonomiaan liittyvän osaamisen vahvistaminen.

Yhteisöllinen työvuorosuunnittelu on henkilöstöjohtamisen käytänne, joka edellyttää nykyaikaista johtamista, työyhteisön sitoutumista sekä suunnittelua ja vuorovaikutusta tukevia teknisiä ratkaisuja. Parhaimmillaan yhteisöllinen työvuorosuunnittelu tukee työntekijöiden hyvinvointia sekä kasvattaa organisaation inhimillistä ja sosiaalista pääomaa.

The purpose was to describe the realisation of working time autonomy in clinical laboratories and to find out employees’ and supervisors’ experiences of self-scheduling and its development needs.

The thesis was qualitative in nature and the data were collected through theme interviews of employees and supervisors (n=12) from three different organizations. The data were analyzed using inductive content analysis.

Social capital acts as a driving force for self-scheduling: the work community skills of the supervisor and the employees played a major role in the realisation of working time autonomy. Self-scheduling made it possible to regard the employees’ individuality, facilitate the work-life balance and improve coping and well-being at work. In addition, working time autonomy developed employees’ professionalism and had a positive effect on the employer image. Self-scheduling was perceived as a humane and transparent shift planning model. The development of technical solutions and the strengthening of competence related to working time autonomy were perceived as key development needs.

Communal shift planning is a human resource management practice that requires modern leadership, common commitment and technical solutions that support scheduling and interaction. At its best communal shift planning supports the well-being of employees and increases an organization's human and social capital.