Turvapaikkaprosessin haasteet Suomessa

Abstract

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on viime vuosina noussut yhdeksi puhutuimmaksi aiheeksi sekä poliittisissa keskusteluissa, että sosiaalisessa mediassa. Tässä työssä tarkastellaan Suomen turvapaikkalainsäädäntöä ja sen kehitystä. Työ painottuu suomalaisen turvapaikkaprosessin ja siinä ilmenevien sekä aikaisemmin ilmenneiden haasteiden tarkasteluun. Työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia muutoksia Suomen turvapaikkaprosessiin on tullut viime vuosien aikana ja millaisia vaikutuksia muutoksilla on ollut muun muassa turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan.

Työ on toteutettu lainopillisena tutkimuksena. Työn päälähteitä ovat ulkomaalaislaki ja muut ulkomaalaisoikeudessa sovellettavat oikeussäädökset. Työn lähteinä ovat toimineet myös Euroopan unionin asettamat säädökset, lakien esityöt ja aiheeseen liittyvä kirjallisuus. Lisäksi työssä on hyödynnetty oikeuskäytäntöä sekä aiheeseen liittyviä tutkimuksia, selvityksiä ja artikkeleita.

Vuosien 2015 ja 2016 aikana Eurooppaan saapui yli kaksi miljoonaa turvapaikanhakijaa. Tämän pakolaiskriisiksi kutsutun poikkeustilanteen aikana suomalainen turvapaikkajärjestelmä kuormittui suurien hakemusmäärien vuoksi merkittävästi ja aiheutti valtiolle merkittäviä kustannuksia. Viime vuosina voimaan tulleiden ulkomaalaislain muutossäädösten johdosta valmiudet vastaavien hakemusvyöryjen käsittelemiseksi ovat parantuneet. Haasteita kuitenkin ilmenee turvapaikkaprosessissa edelleen.

Vuonna 2016 voimaan tulleita muutossäädöksiä on kritisoitu voimakkaasti, ja niiden on katsottu heikentävän turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa merkittävällä tavalla. Muutossäädösten myötä yksityiset avustajat poistuivat pääasiassa hallintomenettelyvaiheesta turvapaikanhakijoiden oikeusavun antajina. Lisäksi turvapaikanhakijoiden lähtökohtainen oikeus avustajaan turvapaikkapuhuttelussa poistettiin, ja nykyisin hakijalla voi olla avustaja läsnä puhuttelussa vain poikkeuksellisista syistä. Lisäksi kritiikkiä ovat saaneet muutossäädösten myötä voimaan tulleet lyhennetyt valitusajat muutoksenhakuvaiheessa ja siirtyminen kiinteisiin asiakohtaisiin palkkioihin kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa.

Turvapaikkaprosessissa on viime vuosina ilmennyt huolestuttavia ilmiöitä. Muun muassa muutoksenhakuvalitusten ja uusintahakemusten vuosittaiset määrät ovat suhteessa nousseet, samalla kun vapaaehtoisen paluun järjestelmään hakeutuvien määrät ovat olleet laskussa. Ilmiöiden taustalla voidaan osassa tapauksista epäillä olevan hakijoiden pyrkimys pitkittää maassa oleskeluaan.

Suomalainen turvapaikkaprosessi tulee todennäköisesti olemaan tulevinakin vuosina jatkuvien muutoksien kohteena. Nähtäväksi jää, millaisia vaikutuksia näillä muutoksilla tulee olemaan.