Hengitysvaikeuspotilas ensihoidossa : hoitoprosessin toteutuminen ja laatu Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella
Kivinummi, Sanna; Takamäki, Tiia (2020)
Kivinummi, Sanna
Takamäki, Tiia
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025199
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025199
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hengitysvaikeuspotilaan hoitoprosessin toteutumista ja laatua Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelussa. Laatua arvioitiin vertaamalla toteutunutta hoitoa alueen hoito-ohjeisiin, sekä alan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Saatua tietoa voidaan hyödyntää ensihoitopalvelun henkilökunnan kouluttamisessa, ja hengitysvaikeuspotilaan hoitoprosessin kehittämisessä. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisen tutkimuksen lähtökohdista. Tutkimusaineistona oli 206 ensihoitokertomusta, joissa hengitysvaikeuspotilas oli kuljetettu varausasteella A tai B. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti ensihoidon potilasrekisteristä, syötettiin opinnäytetyötä varten luodun havaintolomakkeen avulla tilasto-ohjelmaan, ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Havaintolomake perustui opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella hengitysvaikeuspotilaan hoitoprosessissa on kehitettävää. Kirjaaminen ja potilaan tutkiminen toteutuivat osittain puutteellisesti potilaan taustatietojen ja tiettyjen mittausten osalta. Happihoidon ja lääkityksen aloituksen viiveet olivat osassa tehtävistä pitkiä, ja ensihoitajien valitsema hapenantoväline ei aina ollut tarkoituksenmukaisin. Potilaiden happisaturaatio nousi keskimäärin tavoitetasolle hoidon aikana, mutta hengitystaajuus ei normalisoitunut. Hoidon vasteen seuranta toteutui myös osittain puutteellisesti.
Hengitysvaikeuspotilaan ensihoidon tulisi olla tehokkaampaa ja tavoitteellisempaa. Hapenantovälineen valinnassa tulisi huomioida sen sopivuus suhteessa potilaan happisaturaatioarvoon, ja hapenantovälinettä tulisi aktiivisesti muuttaa, mikäli se ei ole happisaturaatioarvoon tai hengitystyöhön nähden riittävä. Hapenannon aloituksen ja inhaloitavan bronkodilataattorin annostelun viivettä tulisi lyhentää. Lisäksi CPAP- ja NIV-hoito tulisi aloittaa useammalle potilaalle ja aikaisemmassa vaiheessa. Hoidon vasteen arvioinnissa ensihoitajien ei tule tyytyä vain tavoitetasolle kohonneeseen happisaturaatioarvoon. Koholla olevaan hengitystaajuuteen ja hengitystyöhön tulisi kiinnittää myös huomiota, ja hoidon vaste tulisi kirjata nykyistä selkeämmin
Opinnäytetyön tulosten perusteella hengitysvaikeuspotilaan hoitoprosessissa on kehitettävää. Kirjaaminen ja potilaan tutkiminen toteutuivat osittain puutteellisesti potilaan taustatietojen ja tiettyjen mittausten osalta. Happihoidon ja lääkityksen aloituksen viiveet olivat osassa tehtävistä pitkiä, ja ensihoitajien valitsema hapenantoväline ei aina ollut tarkoituksenmukaisin. Potilaiden happisaturaatio nousi keskimäärin tavoitetasolle hoidon aikana, mutta hengitystaajuus ei normalisoitunut. Hoidon vasteen seuranta toteutui myös osittain puutteellisesti.
Hengitysvaikeuspotilaan ensihoidon tulisi olla tehokkaampaa ja tavoitteellisempaa. Hapenantovälineen valinnassa tulisi huomioida sen sopivuus suhteessa potilaan happisaturaatioarvoon, ja hapenantovälinettä tulisi aktiivisesti muuttaa, mikäli se ei ole happisaturaatioarvoon tai hengitystyöhön nähden riittävä. Hapenannon aloituksen ja inhaloitavan bronkodilataattorin annostelun viivettä tulisi lyhentää. Lisäksi CPAP- ja NIV-hoito tulisi aloittaa useammalle potilaalle ja aikaisemmassa vaiheessa. Hoidon vasteen arvioinnissa ensihoitajien ei tule tyytyä vain tavoitetasolle kohonneeseen happisaturaatioarvoon. Koholla olevaan hengitystaajuuteen ja hengitystyöhön tulisi kiinnittää myös huomiota, ja hoidon vaste tulisi kirjata nykyistä selkeämmin