Kovettuneen betonin kuntotutkimusmenetelmät
Riihijärvi, Mikko (2020)
Lataukset:
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225548
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225548
Tiivistelmä
Betoni on maailman käytetyin rakennusmateriaali, ja sille on olemassa vakioitu käyttöikäsuunnittelumenettely. Betonin huolellisella ja kohteeseen sopivalla valmistamisella on suuri merkitys. Huolettomalla valmistamisella ja löyhillä tarkastuksilla betonin käyttöikä voi vähentyä huomattavasti ja kunto romahtaa. Mikään betoni ei kestä ikuisesti, ja on vain ajasta kiinni, kun rakenteisiin vaaditaan korjaustoimenpiteitä. Ennen toimenpiteitä on erittäin tärkeää suorittaa betonirakenteille kattava kuntotutkimus.
Kuntotutkimuksilla kartoitetaan kaikkia mahdollisia rakenteellisia vaurioita joko ulkopuolisen rasituksen- tai huonon valmistuksen seurauksena. Betonirakenteisiin voi tulla rapautumaa, halkeamia, raudoitteiden ruostumista eli korroosiota joko liiallisesta kloridipitoisuudesta tai tarpeeksi syvälle edenneestä karbonatisoitumisesta.
Opinnäytetyössä on käyty läpi kirjallisuuskatsauksena neljä oleellista analyysimenetelmää. Standardin ASTM C856-18a mukaan suoritetaan ohuthieanalyysiä, jolla tutkitaan tarkemmin useampaa vahinkoaluetta. Standardin SFS-EN 14629 mukaan tutkitaan betonin kloridipitoisuutta ja raudoitteiden mahdollista korroosiota. Standardin SFS 5445 ohjeiden avulla saadaan selvitettyä rapautumisen laajuutta vetolujuudella täydentävänä menetelmänä ja edullisempana ohuthieanalyysiin verrattuna. Standardin SFS-EN 14630 mukaan tutkitaan karbonatisoitumissyvyyttä ja myös korroosiota. Tutkimusmenetelmillä saadaan selvyys betonin tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin.
Kuntotutkimuksilla kartoitetaan kaikkia mahdollisia rakenteellisia vaurioita joko ulkopuolisen rasituksen- tai huonon valmistuksen seurauksena. Betonirakenteisiin voi tulla rapautumaa, halkeamia, raudoitteiden ruostumista eli korroosiota joko liiallisesta kloridipitoisuudesta tai tarpeeksi syvälle edenneestä karbonatisoitumisesta.
Opinnäytetyössä on käyty läpi kirjallisuuskatsauksena neljä oleellista analyysimenetelmää. Standardin ASTM C856-18a mukaan suoritetaan ohuthieanalyysiä, jolla tutkitaan tarkemmin useampaa vahinkoaluetta. Standardin SFS-EN 14629 mukaan tutkitaan betonin kloridipitoisuutta ja raudoitteiden mahdollista korroosiota. Standardin SFS 5445 ohjeiden avulla saadaan selvitettyä rapautumisen laajuutta vetolujuudella täydentävänä menetelmänä ja edullisempana ohuthieanalyysiin verrattuna. Standardin SFS-EN 14630 mukaan tutkitaan karbonatisoitumissyvyyttä ja myös korroosiota. Tutkimusmenetelmillä saadaan selvyys betonin tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin.