The preceptors' experiences in precepting ELTDP nursing students in surgical clinical placements
Wachira, Annesther; Ombati, Stellah (2011)
Wachira, Annesther
Ombati, Stellah
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112114924
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112114924
Tiivistelmä
Tilastot osoittavat vieraista kulttuureista tulevien opiskelijoiden määrän kasvavan vuosi vuodelta. Sairaanhoidon opiskelijat, jotka opiskelevat englanninkielisessä tutkinto-ohjelmassa, käyttävät sekä Euroopan Unionin että oppilaitosten asettamien säännösten mukaisesti miltei puolet opiskeluajastaan kliinisessä opetuksessa. Nämä opiskelijat tarvitsevat ohjausta ja tukea ohjaajiltaan läpi kliinisten opetusjaksojen.
Tässä tutkimuksessa omaksuttiin kuvaileva kvalitatiivinen tutkimusote, jonka tarkoituksena oli selvittää ohjaajien kokemuksia englanninkielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoiden ohjaamisesta kliinisessä opetuksessa. Tutkimus tehtiin avoimin kysymyksin toteutettuina semistrukturoituina haastatteluina. Tutkimuksessa haastateltiin neljää pääkaupunkiseudun sairaaloiden kirurgisilla osastoilla työskentelevää rekisteröityä sairaanhoitajaa. Haastatteluissa saadun tiedon analysoinnissa käytettiin induktiivista sisältöanalyysia.
Ohjaajat olivat tietoisia ohjaajan roolinsa perinteisestä sisällöstä: ohjaaminen on opettamista, motivointia ja tukemista. Tässä tutkimuksessa löydettyjä uusia ohjaajan rooleja olivat englanninkielisessä tutkinto-ohjelmassa opiskelevien sairaanhoidon opiskelijoiden integroiminen suomalaiseen työkulttuuriin ja heidän kielellinen avustamisensa. Opiskelijoiden kielellinen avustaminen koettiin sekoittavana ja aikaavievänä kahden samanaikaisesti käytettävän kielen takia. Tästä huolimatta ohjaajat olivat iloisia englanninkielisen tutkinto-ohjelman kautta tavatuista uusista ihmisistä ja heidän mukanaan tuomasta kulttuurisesta rikastumisesta. Tutkimuksen havaintona oli lisäksi, että englannikielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoiden ohjaajat arvostaisivat johdonmukaisen viestinnän kautta saatua nykyistä suurempaa tukea oppilaitosten opettajilta. Ohjaajat olivat myös sitä mieltä, että ohjaamisesta voisi saada taloudellisen kannustimen ja että sairaanhoito-organisaatiot (työnantajat) voisivat kannustaa kaikkia sairaanhoitajia osallistumaan ohjaukseen. Ohjaajille tulisi heidän mielestään myös järjestää työajan sisäpuolista, johdettua ohjaamiskoulutusta.
Mahdollinen jatkotutkimuksen aihe on entistä syvällisempi perehtyminen englanninkielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoiden kliinisen opetuksen ohjaajien kokemuksiin ohjaamisesta.
Tässä tutkimuksessa omaksuttiin kuvaileva kvalitatiivinen tutkimusote, jonka tarkoituksena oli selvittää ohjaajien kokemuksia englanninkielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoiden ohjaamisesta kliinisessä opetuksessa. Tutkimus tehtiin avoimin kysymyksin toteutettuina semistrukturoituina haastatteluina. Tutkimuksessa haastateltiin neljää pääkaupunkiseudun sairaaloiden kirurgisilla osastoilla työskentelevää rekisteröityä sairaanhoitajaa. Haastatteluissa saadun tiedon analysoinnissa käytettiin induktiivista sisältöanalyysia.
Ohjaajat olivat tietoisia ohjaajan roolinsa perinteisestä sisällöstä: ohjaaminen on opettamista, motivointia ja tukemista. Tässä tutkimuksessa löydettyjä uusia ohjaajan rooleja olivat englanninkielisessä tutkinto-ohjelmassa opiskelevien sairaanhoidon opiskelijoiden integroiminen suomalaiseen työkulttuuriin ja heidän kielellinen avustamisensa. Opiskelijoiden kielellinen avustaminen koettiin sekoittavana ja aikaavievänä kahden samanaikaisesti käytettävän kielen takia. Tästä huolimatta ohjaajat olivat iloisia englanninkielisen tutkinto-ohjelman kautta tavatuista uusista ihmisistä ja heidän mukanaan tuomasta kulttuurisesta rikastumisesta. Tutkimuksen havaintona oli lisäksi, että englannikielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoiden ohjaajat arvostaisivat johdonmukaisen viestinnän kautta saatua nykyistä suurempaa tukea oppilaitosten opettajilta. Ohjaajat olivat myös sitä mieltä, että ohjaamisesta voisi saada taloudellisen kannustimen ja että sairaanhoito-organisaatiot (työnantajat) voisivat kannustaa kaikkia sairaanhoitajia osallistumaan ohjaukseen. Ohjaajille tulisi heidän mielestään myös järjestää työajan sisäpuolista, johdettua ohjaamiskoulutusta.
Mahdollinen jatkotutkimuksen aihe on entistä syvällisempi perehtyminen englanninkielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoiden kliinisen opetuksen ohjaajien kokemuksiin ohjaamisesta.