Jotain sinnepäin : sanojen ja kuvataiteen yhteistyö
Perkkiö, Anu (2020)
Perkkiö, Anu
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225783
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225783
Tiivistelmä
Jotain sinnepäin – Sanojen ja kuvataiteen yhteistyö on opinnäytetyö, jossa tarkastellaan kuvataiteen ja tekstin yhtymäkohtia. Huomio on näyttelytekstin ja teosten nimeämisen vaikutuksessa suhteessa taidekokemukseen. Opinnäytetyössä vaelletaan myös havaitsemisen ja kokijuuden teemojen ympärillä.
Opinnäytetyön kysymys on, voiko kuva ja teksti toimia tasavertaisessa suhteessa toisiinsa nähden. Asiaa lähestytään valottamalla, minkälaisia mahdollisuuksia kuvan ja sanan yhdistäminen voi tuoda taiteelliseen työhön. Tutkielmassa ei käydä läpi medioita, joissa kuva ja sana mahdollisesti yhdistyvät, kuten kineettinen runo, aseeminen kirjoitus tai video- ja valokuvataide, vaan näkökulma on enemmän ikonologinen, merkitystä etsivä.
Vastauksena annettuun kysymykseen opinnäytetyön toisessa pääluvussa tekijä antaa työnäytteen, hyväksyen ettei kuvan ja sanan tasavertaisuus ole välttämättä mahdollista. Työnäytteessään tekijä tuo yhteen sanallisen ja kuvallisen tunneilmaisun, jossa kertoja luo narratiivin. Tuloksessa korostuu prosessinomainen, jatkuvasti kypsyvä tapa hahmottaa taiteen tekemistä, sanallistamista, kokemista ja elämää.
Aiheita käsitellään tietokirjallisten, mutta myös kaunokirjallisten lähteiden avulla. Lisäksi hyödynnetään tekijän päiväkirjamerkintöjä tukemaan havaintoja.
Opinnäytetyön kysymys on, voiko kuva ja teksti toimia tasavertaisessa suhteessa toisiinsa nähden. Asiaa lähestytään valottamalla, minkälaisia mahdollisuuksia kuvan ja sanan yhdistäminen voi tuoda taiteelliseen työhön. Tutkielmassa ei käydä läpi medioita, joissa kuva ja sana mahdollisesti yhdistyvät, kuten kineettinen runo, aseeminen kirjoitus tai video- ja valokuvataide, vaan näkökulma on enemmän ikonologinen, merkitystä etsivä.
Vastauksena annettuun kysymykseen opinnäytetyön toisessa pääluvussa tekijä antaa työnäytteen, hyväksyen ettei kuvan ja sanan tasavertaisuus ole välttämättä mahdollista. Työnäytteessään tekijä tuo yhteen sanallisen ja kuvallisen tunneilmaisun, jossa kertoja luo narratiivin. Tuloksessa korostuu prosessinomainen, jatkuvasti kypsyvä tapa hahmottaa taiteen tekemistä, sanallistamista, kokemista ja elämää.
Aiheita käsitellään tietokirjallisten, mutta myös kaunokirjallisten lähteiden avulla. Lisäksi hyödynnetään tekijän päiväkirjamerkintöjä tukemaan havaintoja.