Resilientit tienraivaajat: Tutkimus kamppailulajien huippunaisvalmentajien kokemuksista.
Erdoğan, Sanna (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120626358
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120626358
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin, miksi kamppailulajeissa kilpaurheilun valmentajina on vain vähän naisia. Työn tilaajana oli Suomen Valmentajat, ja se on osa Valmentaa kuin nainen kamppailulajeissa -hanketta, jota toteutetaan opetus- ja kulttuuriministeriön tukemana vuosina 2020-2021.
Työ perustui sosiaalipedagogiseen otteeseen ja tahtotilaan ymmärtää asioiden syy-seuraussuhteita. Tutkimuksen kolme keskeistä teemaa olivat valmentaja, valmentaminen ja valmennuksen toimintaympäristö. Valmentajaa tarkasteltiin holistisen ihmiskäsityksen ja psyykkisten tekijöiden näkökulmasta. Valmentamista tutkittiin pääsosin Suomalaisen valmennusosaamisen mallin ja Valmentajalla on väliä -aineiston pohjalta. Valmentamisen toimintaympäristön kuvauksessa keskityttiin tasa-arvoon urheilussa ja yhteiskunnassa. Kamppailulajien toimintaympäristöä tarkasteltiin lajikulttuurin eli lajien perinteiden ja sitä kautta muodostuneiden stereotypioiden ja vakiintuneiden tapojen näkökulmasta.
Tämä laadullinen tutkimus perustui hermeneuttiseen kokemuksen tutkimukseen ja tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastateltavina oli viisi kamppailulajien huippunaisvalmentajaa. Aineiston analyysissä tyypittelyn avulla todennettiin heidän valmentajana toimimisen tapojaan ja kokemuksiaan kamppailulajien toimintaympäristöissä. Tutkimuskysymyksen vastausta haettiin kahden näkökulman kautta. Ensimmäisenä etsittiin kamppailulajien huippunaisvalmentajia yhdistäviä piirteitä. Näistä koottiin kamppailulajien huippunaisvalmentajan osaamisen malli, jota verrattiin Suomalaisen valmennusosaamisen malliin. Tämän pohjalta arvioitiin, voiko osaamisen puute olla naisvalmentajien määrän vähyyden syynä. Toinen tutkimuksen tarkastelukulma liittyi kamppailulajien toimintaympäristöön. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset mahdollisuudet naisvalmentajilla on toimia kamppailulajien kulttuurissa ja toimintaympäristössä. Tämän perusteella pohdittiin, voivatko toimintaympäristö tai siellä olevat streotyyppiset käsitykset valmentajasta olla esteenä naisvalmentajille.
Tutkimuksen tulokset kertoivat, että kamppailulajien huippunaisvalmentajat ovat ammattitaitoisia ja päämäärätietoisia resilienttejä, jotka kokevat vahvaa minäpystyvyyttä. Resilienssillä tarkoitetaan vahvuutta kääntää vastoinkäymiset oppimiskokemukseksi. Minäpystyvyys koostuu uskosta omiin kykyihin. Tutkimustulokset osoittivat, että sukupuoli ei ole osaamista määrittävä tekijä. Sen sijaan toimintaympäristö ja epätasa-arvo mies- ja naisvalmentajien välillä näytti estävän tai hidastavan naisia ryhtymään valmentajiksi. Vaikutti siltä, että vuosikausien takaiset stereotyyppiset käsitykset valmentajista ovat edelleen olemassa.
Opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään Valmentaa kuin nainen kamppailulajeissa -hankkeen toimintojen ja lajiliittojen tasa-arvotyön suunnittelussa. Opinnäytetyö on ajankohtainen myös muiden alojen toimijoiden kannalta. Tasa-arvo ja moninaisuuden edistäminen koskettavat laajasti yhteiskuntaa ja sen eri toimialoja.
Työ perustui sosiaalipedagogiseen otteeseen ja tahtotilaan ymmärtää asioiden syy-seuraussuhteita. Tutkimuksen kolme keskeistä teemaa olivat valmentaja, valmentaminen ja valmennuksen toimintaympäristö. Valmentajaa tarkasteltiin holistisen ihmiskäsityksen ja psyykkisten tekijöiden näkökulmasta. Valmentamista tutkittiin pääsosin Suomalaisen valmennusosaamisen mallin ja Valmentajalla on väliä -aineiston pohjalta. Valmentamisen toimintaympäristön kuvauksessa keskityttiin tasa-arvoon urheilussa ja yhteiskunnassa. Kamppailulajien toimintaympäristöä tarkasteltiin lajikulttuurin eli lajien perinteiden ja sitä kautta muodostuneiden stereotypioiden ja vakiintuneiden tapojen näkökulmasta.
Tämä laadullinen tutkimus perustui hermeneuttiseen kokemuksen tutkimukseen ja tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastateltavina oli viisi kamppailulajien huippunaisvalmentajaa. Aineiston analyysissä tyypittelyn avulla todennettiin heidän valmentajana toimimisen tapojaan ja kokemuksiaan kamppailulajien toimintaympäristöissä. Tutkimuskysymyksen vastausta haettiin kahden näkökulman kautta. Ensimmäisenä etsittiin kamppailulajien huippunaisvalmentajia yhdistäviä piirteitä. Näistä koottiin kamppailulajien huippunaisvalmentajan osaamisen malli, jota verrattiin Suomalaisen valmennusosaamisen malliin. Tämän pohjalta arvioitiin, voiko osaamisen puute olla naisvalmentajien määrän vähyyden syynä. Toinen tutkimuksen tarkastelukulma liittyi kamppailulajien toimintaympäristöön. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset mahdollisuudet naisvalmentajilla on toimia kamppailulajien kulttuurissa ja toimintaympäristössä. Tämän perusteella pohdittiin, voivatko toimintaympäristö tai siellä olevat streotyyppiset käsitykset valmentajasta olla esteenä naisvalmentajille.
Tutkimuksen tulokset kertoivat, että kamppailulajien huippunaisvalmentajat ovat ammattitaitoisia ja päämäärätietoisia resilienttejä, jotka kokevat vahvaa minäpystyvyyttä. Resilienssillä tarkoitetaan vahvuutta kääntää vastoinkäymiset oppimiskokemukseksi. Minäpystyvyys koostuu uskosta omiin kykyihin. Tutkimustulokset osoittivat, että sukupuoli ei ole osaamista määrittävä tekijä. Sen sijaan toimintaympäristö ja epätasa-arvo mies- ja naisvalmentajien välillä näytti estävän tai hidastavan naisia ryhtymään valmentajiksi. Vaikutti siltä, että vuosikausien takaiset stereotyyppiset käsitykset valmentajista ovat edelleen olemassa.
Opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään Valmentaa kuin nainen kamppailulajeissa -hankkeen toimintojen ja lajiliittojen tasa-arvotyön suunnittelussa. Opinnäytetyö on ajankohtainen myös muiden alojen toimijoiden kannalta. Tasa-arvo ja moninaisuuden edistäminen koskettavat laajasti yhteiskuntaa ja sen eri toimialoja.