Liikunnallisen elämäntavan yhteys opiskelijan minäkuvaan

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kohderyhmän liikunnallista elämäntapaa ja sen yhteyttä minäkuvaan. Tavoitteena oli lisätä opinnäytetyön tekijöiden ymmärrystä liikunnallisen elämäntavan yhteydestä yksilön minäkuvaan sekä tuottaa lisätietoa aiheesta. Tavoitteena oli myös auttaa toimeksiantajaa ymmärtämään kohderyhmää ja sitä kautta kehittämään toimintaa paremmin tarpeita vastaavaksi esimerkiksi suunniteltaessa hankkeen liikunnallisia tuokiota. Opinnäytetyön tilaajana toimi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Älyllä aktiiviseksi -hanke, jonka tavoitteena on lisätä fyysistä aktiivisuutta erityisesti tietoja viestintätekniikan opiskelijoiden arjessa.

Tutkimus toteutettiin määrällisenä, kuvailevana poikkileikkaustutkimuksena ja aineistonkeruu toteutettiin sähköisenä kyselynä. Aineisto analysoitiin Matlab-ohjelmiston avulla tutkimuskysymyksittäin. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millainen yhteys liikunnallisella elämäntavalla on yksilön minäkuvaan UKK:n liikuntasuositusten mukaan? 2) Millainen yhteys lapsuuden liikuntakokemuksilla on liikunnallisen elämäntavan muodostumiseen ja yksilön minäkuvaan? 3) Millainen yhteys koetulla liikunnallisella elämäntavalla on yksilön minäkuvaan? Kuvasimme aineistoa käyttämällä frekvenssejä ja prosentteja, muuttujien välistä yhteyttä tarkasteltiin korrelaatioiden avulla.

UKK:n kaikki liikuntasuositukset täyttäneillä havaittiin vahva positiivinen korrelaatio positiiviseksi koetun minäkuvan ja liikuntasuositusten täyttymisen välillä. Vastaajat, jotka harrastivat lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa vähintään kahdesti viikossa tai liikkuivat reippaasti vähintään 2h 30min viikossa, kokivat minäkuvansa positiiviseksi. Vastaajat, jotka harrastivat joko reipasta liikuntaa ainakin 2h 30min viikossa tai rasittavaa liikuntaa ainakin 1h 15min viikossa, kokivat liikkumisen suositusten täyttymisen vaikuttavan minäkuvaansa positiivisesti. Lapsuuden ajan liikuntakokemusten ja liikunnallisen elämäntavan muodostumisen välillä havaittiin vahva yhteys. Suurin osa vastaajista, joilla lapsuuden ajan liikuntakokemukset olivat pääosin myönteisiä, koki niiden vaikuttaneen positiivisesti myös liikunnallisen elämäntavan muodostumiseen. Ne, joilla lapsuusajan liikuntakokemukset olivat pääosin negatiivisia, kokivat näiden kokemusten vaikuttaneen liikunnallisen elämäntavan muodostumiseen hieman negatiivisesti tai neutraalisti. Minäkuvaan lapsuuden aikaisilla myönteisillä liikuntakokemuksilla ei ollut yhteyttä. Suurin osa tutkittavista, ei kokenut liikuntaa elämäntavakseen. Myöskään yleisen koetun minäkuvan ja koetun liikunnallisen elämäntavan välillä ei havaittu selvää korrelaatiota.

Vastausprosentin jäädessä pieneksi (22%, n=40), ei tutkimuksen tuloksia voida yleistää. Tutkimus tuotti kuitenkin tärkeää tietoa Älyllä aktiiviseksi -hankkeen kohderyhmästä opinnäytetyön tekijöille ja toimeksiantajalle ja toimeksiantaja voi hyödyntää saatua tietoa hankkeen toiminnan kehittämisessä jatkossa. Vahvaa korrelaatiota saatiin UKK:n liikuntasuositusten täyttämisen ja lapsuuden aikaisten myönteisten liikuntakokemusten positiivisesta vaikutuksesta yksilön minäkuvaan. Jatkotutkimusaiheena voisi olla lapsuuden aikaisten liikuntakokemusten vaikutukset liikuntaan suhtautumiseen aikuisena. Mahdollista olisi myös selvittää, onko lapsuuden aikaisella liikuntaharrastuksella, esimerkiksi seuratoiminnassa, vaikutusta minäkuvaan joko myönteisesti tai kielteisesti myöhemmällä iällä ja olisiko liikuntainterventiolla vaikutusta yksilön liikuntatottumuksiin ja minäkuvaan.