Toimiva työnkulku nykyaikaisessa elokuvan jälkityöprosessissa : lineaaristen ja epälineaaristen elokuvatuotantojen onnistumisen edellytykset äänisuunnittelijan näkökulmasta
Kärkkäinen, Petri (2020)
Kärkkäinen, Petri
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121027474
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121027474
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sitä, kuinka elokuva-alan digitalisaatio on muovannut tuotantoja ja tuonut elokuvantekijöiden ulottuville entistä enemmän erilaisia työnkulkuja hyödynnettäväksi. Tutkimuksessa perehdyttiin kahteen nykyaikaiseen, eri tyyppiseen työnkulkuun. Ensimmäinen pohjautuu perinteiseen, lineaariseen työnkulkuun, mutta hyödyntää tarvittaessa myös epälineaarisuutta. Työnkuluista toinen on alusta alkaen suunniteltu epälineaariseksi, eli eri osa-alueiden, kuten kuva- ja äänileikkauksen, limittäisyyden mahdollistavaksi työnkuluksi.
Lähdekirjallisuuden avulla taustoitettiin elokuvatuotantojen historiaa ja esiteltiin perinteisen, lineaarisen työnkulun malli, johon nykyaikaisetkin työnkulut jossain määrin pohjautuvat. Suomalaisten äänisuunnittelijoiden ja leikkaajien asiantuntijahaastatteluilla saatiin ajantasaista, käytännöllistä tietoa heidän käyttämistään erilaisista työnkuluista. Opinnäytetyön keskivaiheilla oleva metadataan, eri jälkityöohjelmistoihin ja tiedostoformaatteihin keskittyvä osio sisältää lisäksi runsaasti kirjottajan omista työnkulkutesteistä johdettuja käytännön esimerkkejä, ja kyseinen osio muistuttaa muodoltaan hieman käyttöopasta tai käsikirjaa.
Opinnäytetyö osoitti, että toimiva työnkulku ja hyvä osastojen välinen kommunikaatio on kaikenkokoisten elokuvatuotantojen onnistumisen ehto, ja että teknisten ongelmien välttämisen lisäksi kokonaisvaltainen ymmärrys työnkulusta edesauttaa myös elokuvan taiteellisen tavoitteen saavuttamisessa, olipa kyseessä sitten lineaarinen tai epälineaarinen tuotanto. Opinnäytetyössä myös valotettiin joitakin tiettyihin ohjelmistoihin liittyviä työnkulullisia ongelmia ja niiden ratkaisuja. Lisäksi esiteltiin ja edelleen kehiteltiin epälineaarisia työtapoja, ja ne huomattiin käytännöllisiksi työkaluiksi myös pienen budjetin elokuvatuotannoille.
Työnkulku nähdään usein tylsänä, elokuvanteon taiteellisesta prosessista erillisenä osana. Ajatus ei ole täysin vailla pohjaa, mutta tämän opinnäytetyön tulokset puhuvat myös päinvastaisen puolesta. Tulokset toimivat toivottavasti myös inspiraationa niille, joiden luovaa prosessia työnkululliset ongelmat suotta vaikeuttavat. Opinnäytetyö pyrkii antamaan käytännöllisiä esimerkkejä siitä, kuinka luovuuttaan voi toteuttaa elokuvan sisällön lisäksi myös koko elokuvantekoprosessin ja sen työnkulun äärellä leikkiessä.
Lähdekirjallisuuden avulla taustoitettiin elokuvatuotantojen historiaa ja esiteltiin perinteisen, lineaarisen työnkulun malli, johon nykyaikaisetkin työnkulut jossain määrin pohjautuvat. Suomalaisten äänisuunnittelijoiden ja leikkaajien asiantuntijahaastatteluilla saatiin ajantasaista, käytännöllistä tietoa heidän käyttämistään erilaisista työnkuluista. Opinnäytetyön keskivaiheilla oleva metadataan, eri jälkityöohjelmistoihin ja tiedostoformaatteihin keskittyvä osio sisältää lisäksi runsaasti kirjottajan omista työnkulkutesteistä johdettuja käytännön esimerkkejä, ja kyseinen osio muistuttaa muodoltaan hieman käyttöopasta tai käsikirjaa.
Opinnäytetyö osoitti, että toimiva työnkulku ja hyvä osastojen välinen kommunikaatio on kaikenkokoisten elokuvatuotantojen onnistumisen ehto, ja että teknisten ongelmien välttämisen lisäksi kokonaisvaltainen ymmärrys työnkulusta edesauttaa myös elokuvan taiteellisen tavoitteen saavuttamisessa, olipa kyseessä sitten lineaarinen tai epälineaarinen tuotanto. Opinnäytetyössä myös valotettiin joitakin tiettyihin ohjelmistoihin liittyviä työnkulullisia ongelmia ja niiden ratkaisuja. Lisäksi esiteltiin ja edelleen kehiteltiin epälineaarisia työtapoja, ja ne huomattiin käytännöllisiksi työkaluiksi myös pienen budjetin elokuvatuotannoille.
Työnkulku nähdään usein tylsänä, elokuvanteon taiteellisesta prosessista erillisenä osana. Ajatus ei ole täysin vailla pohjaa, mutta tämän opinnäytetyön tulokset puhuvat myös päinvastaisen puolesta. Tulokset toimivat toivottavasti myös inspiraationa niille, joiden luovaa prosessia työnkululliset ongelmat suotta vaikeuttavat. Opinnäytetyö pyrkii antamaan käytännöllisiä esimerkkejä siitä, kuinka luovuuttaan voi toteuttaa elokuvan sisällön lisäksi myös koko elokuvantekoprosessin ja sen työnkulun äärellä leikkiessä.