Ryhtikoulu : ryhtimuutoksia terapeuttisen harjoittelun keinoin
Halkivaha, Jenni; Happonen, Inka; Korpi, Maija (2011)
Halkivaha, Jenni
Happonen, Inka
Korpi, Maija
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101313783
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101313783
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella osittain ryhmässä ja osittain itsenäisesti toteutetun monipuolisen harjoittelun mahdollisuuksia vaikuttaa ryhtiin.
Ryhmä koottiin lehti-ilmoituksen avulla ja siihen ilmoittautui 14 henkilöä, jotka kaikki kokivat ryhdissään ongelmia. Ryhmäläiset testattiin alkumittauksissa, jolloin heille määriteltiin alkustatus. Alkumittaukset sisälsivät liikkuvuus-, lihasvoima-, venyvyys- ja havainnointitestauksia. Yhteisiä harjoituskertoja ryhmän kanssa oli viisi ja ne olivat noin kahden viikon välein, jotta aikaa omaan harjoitteluun jäi riittävästi. Ryhmäharjoittelu sekä kotiharjoitteet koostuivat kehonkuvan hahmotus-, rangan liikkuvuus- ja keskivartalon lihasvoimaharjoitteista, hengitys- ja rentoutusharjoitteista sekä venyttelystä. Ryhmäläiset täyttivät koko ajalta harjoituspäiväkirjaa. Lopussa he osallistuivat vielä lopputestauksiin, jotka olivat samanlaiset kuin alussa. Opinnäytetyötä varten vertailtiin yksittäisen ryhmäläisen alku- ja loppustatuksia toisiinsa. Tärkeänä mittarina toimivat myös yksilöiden omat tuntemukset ryhdissä tapahtuvien muutosten suhteen.
Ohjaajien havainnoinnin perusteella ryhdin muutoksia esiintyi 8/13 ryhmäläisellä. Myös 8/13 ryhmäläisestä koki itse ryhtinsä muuttuneen. Kaikissa tapauksissa kyse ei ollut samoista ryhmäläisistä. Kaiken kaikkiaan 11/13 ryhmäläisen ryhdissä voitiin todeta muutoksia joko ohjaajien havaintojen tai ryhmäläisen oman kokemuksen mukaan.
Tuloksista voidaan päätellä, että ryhtikoulu oli hyödyllinen osallistujille, mutta sen konseptia on kehitettävä edelleen. Esimerkiksi kymmenen viikon toteutusaika oli liian lyhyt projektiin, jossa on kyse koko elämiseen ja toimintaan vaikuttavasta muutoksesta.
Ryhmä koottiin lehti-ilmoituksen avulla ja siihen ilmoittautui 14 henkilöä, jotka kaikki kokivat ryhdissään ongelmia. Ryhmäläiset testattiin alkumittauksissa, jolloin heille määriteltiin alkustatus. Alkumittaukset sisälsivät liikkuvuus-, lihasvoima-, venyvyys- ja havainnointitestauksia. Yhteisiä harjoituskertoja ryhmän kanssa oli viisi ja ne olivat noin kahden viikon välein, jotta aikaa omaan harjoitteluun jäi riittävästi. Ryhmäharjoittelu sekä kotiharjoitteet koostuivat kehonkuvan hahmotus-, rangan liikkuvuus- ja keskivartalon lihasvoimaharjoitteista, hengitys- ja rentoutusharjoitteista sekä venyttelystä. Ryhmäläiset täyttivät koko ajalta harjoituspäiväkirjaa. Lopussa he osallistuivat vielä lopputestauksiin, jotka olivat samanlaiset kuin alussa. Opinnäytetyötä varten vertailtiin yksittäisen ryhmäläisen alku- ja loppustatuksia toisiinsa. Tärkeänä mittarina toimivat myös yksilöiden omat tuntemukset ryhdissä tapahtuvien muutosten suhteen.
Ohjaajien havainnoinnin perusteella ryhdin muutoksia esiintyi 8/13 ryhmäläisellä. Myös 8/13 ryhmäläisestä koki itse ryhtinsä muuttuneen. Kaikissa tapauksissa kyse ei ollut samoista ryhmäläisistä. Kaiken kaikkiaan 11/13 ryhmäläisen ryhdissä voitiin todeta muutoksia joko ohjaajien havaintojen tai ryhmäläisen oman kokemuksen mukaan.
Tuloksista voidaan päätellä, että ryhtikoulu oli hyödyllinen osallistujille, mutta sen konseptia on kehitettävä edelleen. Esimerkiksi kymmenen viikon toteutusaika oli liian lyhyt projektiin, jossa on kyse koko elämiseen ja toimintaan vaikuttavasta muutoksesta.