Mentoroinnin käyttöönotto osaamisen kehittämisen menetelmäksi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on valmistella kokonaan uuden osaamisen jakamisen ja osaamisen kehittämisen menetelmän, mentoroinnin, käyttöönottoa eräässä valtion virastossa. Opinnäytetyössä selvitetään mentoroinnin käyttöönottoon liittyviä odotuksia ja valmiuksia sekä etsitään parhaita käytäntöjä mentoroinnin toteuttamiseen toimeksiantajavirastossa. Mentorointia on käytetty tähän asti valtiolla vain muutamissa virastoissa, mutta sen käyttöä on tarkoitus laajentaa yleisesti valtiolla sekä tämän opinnäytetyön toimeksiantajavirastossa.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka lähestymistapana oli toimintatutkimus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsitteli mentorointia aina mentoroinnin historiasta erilaisiin nykypäivän mentoroinnin muotoihin. Toisessa teoriaosuudessa käsiteltiin hiljaista tietoa ja sen kytkeytymistä mentorointiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselylomaketta, haastatteluja sekä ohjelmistotestausta. Kysely lähetettiin 13 henkilölle. Tulosten analysointia varten kyselylomakkeen vastaukset koottiin yhteen. Tämän jälkeen aineisto värikoodattiin ja aineistosta koottiin yhteen olennaisimmat tutkimuksessa esiin nousseet toiveet ja odotukset.

Opinnäytetyön tuotoksina toimeksiantajan käyttöön tehtiin mentorointiopas ja mentorointisopimuspohja. Mentorointiopasta ei julkaista osana tätä opinnäytetyötä. Tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, että toimeksiantajaviraston mentoroinnin käyttöönotto vaatii erityisesti johdon ja esimiesten sitouttamista mentorointiin, jotta mentorointiin on varattu riittävästi aikaa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että mentorointi osaamisen kehittämisen menetelmänä tukee viraston tavoitteita erityisesti osaamisen jakamisen, asiantuntijaksi kasvamisen ja yhdessä oppimisen näkökulmasta. Tehty kysely myös kertoo tarpeesta keskustelukanavien laajentamiseen sekä uusiin osaamisen kehittämisen ja jakamisen menetelmiin.