Kiintymyssuhde sijaishuollossa : Varhaislapsuudessa sijoitetun lapsen kiintymyssuhteen muodostuminen sijaisvanhempaan

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista lapsen ja sijaisvanhemman välillä sekä kiintymyssuhteen muodostumista edistäviä tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen kohderyhmänä olivat lapset, jotka oli sijoitettu perhehoitoon varhaislapsuudessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada kattavaa tietoa kiintymyssuhteen muodostumisesta sijaisvanhempaan, jotta tietoa voitaisiin hyödyntää lapsen ja sijaisvanhemman välisen kiintymyssuhteen tukemisessa.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kiintymyssuhde määriteltiin John Bowlbyn kiintymyssuhdeteorian pohjalta ja kiintymyssuhdemallien luokittelussa hyödynnettiin Mary Ainsworthin kokeellisen vierastilanneasetelman tuloksia. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusaineistoksi valikoitui seitsemän tutkimusartikkelia, jotka valittiin mukaanottokriteerien perusteella. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja luokittelu tapahtui määrittelemällä ensin alaluokat ja sitten yhdistävät luokat.

Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että sijoitetun lapsen ja sijaisvanhemman välisen turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen on todennäköistä. Sijaisvanhemman sensitiivisyydellä ja lapsen yksilöllisillä ominaisuuksilla näytti aineiston perusteella olevan myönteistä vaikutusta kiintymyssuhteen rakentumiseen. Toisaalta useilla peräkkäisillä sijoituksilla vaikutti olevan heikentävä vaikutus kiintymiseen. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että suotuisat olosuhteet sekä lapsen ja sijaisvanhemman välisen vuorovaikutuksen laatu vaikuttivat merkittävästi lapsen kiintymyssuhteen kehittymiseen.