Sairaanhoitajien odotukset työkierrosta : Helsingin yliopistollisen keskussairaalan vuodeosastolla
Tuominen, Pia (2011)
Tuominen, Pia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112715711
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112715711
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ja selvittää odotuksia työkierrosta hoitohenkilökunnan arvioimana. Hoitohenkilökunnalla tässä opinnäytetyössä tarkoitetaan sairaanhoitajia. Lisäksi tarkoituksena on selvittää lähiesimiehelle keinoja ja menetelmiä työkierron toteutukseen henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Opinnäytetyön lähestymistapa on laadullinen. Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelun (n=9) avulla ja analysoitiin sisällön analyysin periaattein.
Tulosten mukaan työkierto ymmärretään suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi, kokemuksiin ja vertailevaan oppimiseen perustuvaksi työn kehittämismenetelmäksi. Työkierrossa työntekijä siirtyy vapaaehtoisesti toiselle erikoisalalle määräajaksi. Tavoitteena on erityisosaamisen laajentaminen ja ammattitaidon monipuolistuminen. Työyhteisön hyvinvoinnilla ja ilmapiirillä on sairaanhoitajien odotusten mukaan tärkeä rooli työkierron onnistumiselle. Työkierto odotusten mukaan lisää positiivista energiaa ja työhyvinvointia. Yhteisöllisyyden merkitys sairaanhoitajille on suuri. Yhteisöllisyyden tunteminen ja samanlaisten ja yhteisten arvojen eteen työskentely antaa uusia työkaluja työyhteisön eteenpäin viemiselle. Työkierron aikana työyhteisön antama tuki sairaanhoitajalle suurentaa merkityksellisesti työkierron antia sekä sairaanhoitajalle itselleen että työyhteisölle. Henkilöstöjohtamisella on suuri rooli työkierron onnistumiselle. Työkierron suunnittelu ja toteuttaminen tarvitsee kypsää johtamista ja myös organisaation yhteistä sitoutumista tavoitteisiin. Työkierron kannalta lähiesimiehen kannustaminen ja vuorovaikutusosaaminen on tärkeitä taitoja työkierron edistämisen kannalta. Tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää työkierron suunnitteluvaiheessa. Tulokset antavat lähiesimiehille keinoja joilla saadaan työkierto näyttämään houkuttelevammalta sairaanhoitajien näkökulmasta. Tulosten hyödynnettävyys ilmenee uusina henkilöstöjohtamisen keinoina.
Tulosten mukaan työkierto ymmärretään suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi, kokemuksiin ja vertailevaan oppimiseen perustuvaksi työn kehittämismenetelmäksi. Työkierrossa työntekijä siirtyy vapaaehtoisesti toiselle erikoisalalle määräajaksi. Tavoitteena on erityisosaamisen laajentaminen ja ammattitaidon monipuolistuminen. Työyhteisön hyvinvoinnilla ja ilmapiirillä on sairaanhoitajien odotusten mukaan tärkeä rooli työkierron onnistumiselle. Työkierto odotusten mukaan lisää positiivista energiaa ja työhyvinvointia. Yhteisöllisyyden merkitys sairaanhoitajille on suuri. Yhteisöllisyyden tunteminen ja samanlaisten ja yhteisten arvojen eteen työskentely antaa uusia työkaluja työyhteisön eteenpäin viemiselle. Työkierron aikana työyhteisön antama tuki sairaanhoitajalle suurentaa merkityksellisesti työkierron antia sekä sairaanhoitajalle itselleen että työyhteisölle. Henkilöstöjohtamisella on suuri rooli työkierron onnistumiselle. Työkierron suunnittelu ja toteuttaminen tarvitsee kypsää johtamista ja myös organisaation yhteistä sitoutumista tavoitteisiin. Työkierron kannalta lähiesimiehen kannustaminen ja vuorovaikutusosaaminen on tärkeitä taitoja työkierron edistämisen kannalta. Tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää työkierron suunnitteluvaiheessa. Tulokset antavat lähiesimiehille keinoja joilla saadaan työkierto näyttämään houkuttelevammalta sairaanhoitajien näkökulmasta. Tulosten hyödynnettävyys ilmenee uusina henkilöstöjohtamisen keinoina.