Ryhmäohjauksen kehittäminen sydäninfarktin sairastaneen kuntoutujan toimintakyvyn edistymiseksi

Abstract

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää ryhmäohjausta sydäninfarktin sairastaneen kuntoutujan toimintakyvyn edistymiseksi. Kehittämistyön toimintaympäristönä toimi Turun Yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) Asiantuntijapalveluiden fysioterapiayksikkö ja Sydänkeskus. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Kehittämistyön aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin sydäninfarktin sairastaneilta kuntoutujilta sähköisellä kyselylomakkeella. Toisessa vaiheessa aineisto kerättiin ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden yhteiskehittelyssä. Kyselyn tulosten analysoinnissa hyödynnettiin Webropol-kyselysovellusta, joka eritteli saadut vastaukset (98). Kyselyn avoimet kysymykset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Yhteiskehittelyssä kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Kehittämistyön tuotoksena syntyi kuvaus ryhmäohjauskäytännöstä sydäninfarktin sairastaneen kuntoutujan toimintakyvyn edistymiseksi. Tulosten mukaan toimintakyvyn edistymiseksi sydäninfarktin jälkeisen ryhmäohjauksen tulee olla kokonaisvaltaista kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä tukevaa. Kuntoutujat tarvitsevat monenlaista ohjausta sydäninfarktin jälkeen, merkittävimpänä asiana esille nousi sairastumiseen liittyvien tunteiden käsitteleminen. Kuntoutujat nähtiin aktiivisina osallistujina ryhmäohjauksessa, oleellista on kiinnittää huomiota käytettäviin ohjausmenetelmiin. Kuntoutujat valitsevat itselle tärkeät asiat, joihin tarvitsevat ohjausta. Suuren tiedon määrän vuoksi ryhmäohjaus tulee jakaa useampaan osallistumiskertaan. Ohjausryhmien tulee olla pieniä ja ohjaus on suunnattu tietylle kohderyhmälle. Tärkeänä näyttäytyi vertaistuen mahdollistuminen. Ohjauksessa tulee hyödyntää ammattilais- ja kokemustietoa. Läheisten osallistuminen ryhmäohjaukseen nousi oleelliseksi asiaksi. Sydäninfarktin jälkeisen ryhmäohjauksen tulisi rakentua terveydenhuollon ja järjestöjen yhteistyönä. Toimintaa ohjaavina arvoina näyttäytyvät kiireettömyys, vuorovaikutus, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys ja yksilöllisyys.

Tulevaisuudessa sydäninfarktin jälkeisessä ryhmäohjauksessa ennaltaehkäisyn lisäksi oleellista olisi kiinnittää enemmän huomiota kuntoutujien yksilöllisiin tarpeisiin ja arjen toimintaympäristöihin. Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää sydäninfarktin jälkeisen ryhmäohjauksen kehittämisessä kuntoutujan toimintakyvyn edistymiseksi. Kehittämistyön seuraava vaihe on tuotoksen vieminen käytäntöön.

The purpose of this development project was to develop group counselling to promote the functional capacity of rehabilitants who have had a myocardial infarction. The operational environment of the project was the Physiotherapy Unite of Expert Services and Heart Centre of the Hospital District of Southwest Finland. The research-based development project was carried out by using action research methods. Data for the project was collected in two stages. The first data collection was carried out by an online survey for the rehabilitants. The second phase of data collection was organized as a joint development project for professionals and experts by experience. The online survey data (98) was analyzed by the Webropol survey tool. The open questions of the online survey were analyzed by qualitative content analysis method. Second phase data were analyzed by qualitative content analysis method.

The purpose of this project was to produce a description of a group counselling practice to promote the functional capacity of rehabilitants who have had a myocardial infarction. Based on the results, post-myocardial group counselling should be comprehensive and support the rehabilitants᾿ physical, mental and social functioning. Rehabilitants need many kinds of guidance after a myocardial infarction, and disease-related emotions processing is especially important. Rehabilitants were seen as active participants in group counselling, so it is essential to pay attention to the counselling methods used. Rehabilitants should choose the topics that are important to them and for which they need more guidance. Due to the large amount of information, group counselling should be divided into several sessions. Counselling groups should be small and group counselling should be aimed at a specific target. The possibility of peer support proved to be important. It is important to use both professional and experiential knowledge in counselling. Family members᾿ involvement in group counselling becomes an essential issue. Post-myocardial infarction group counselling should be designed in collaboration with health care professionals and organizations. The values steering the activities are unhastiness, interaction, equality, sense of community and individuality.

In the future, besides prevention, it would be essential to pay more attention to the individual needs and everyday operating environments of rehabilitants in post-myocardial infarction group counselling. The results of this study can be taken into use in developing group counselling to promote the functional capacity of rehabilitants who have had a myocardial infarction. The next step in the development work is to put the results into practice.