Unettomuuden vaikutus työikäisten mielenterveyteen
Lehtolainen, Sara; Toivio, Fanny (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101081122
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101081122
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia työikäisten unettomuuden ja mielenterveyshäiriöiden välistä yhteyttä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa. Tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako unettomuus mielenterveyshäiriön syntyyn ja vastata tutkimuskysymykseen, “Miten unettomuus vaikuttaa työikäisten mielenterveyteen?”.
Terveydenhoitaja on isossa roolissa unettomuuden tunnistamisessa, sen hoidossa ja seurannassa. Terveydenhoitaja voi käyttää työkaluinaan muun muassa unikyselyitä, unipäiväkirjoja ja terveysneuvontakeskusteluja.
Systemaattisen tiedonhaun tuloksena työhön valikoitui sähköisistä tietokannoista yhdeksän kansainvälistä tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Valittujen tutkimusten analysointiin käytettiin induktiivista eli sisältölähtöistä analyysiä. Analyysin aikana tutkimukset pelkistettiin, ryhmiteltiin ja käsitteellistettiin.
Tuloksista huomataan unettomuuden ja mielenterveyshäiriön synnyn riskin välillä merkittävä yhteys, joka oli voimakas varsinkin alle 65-vuotiailla. Varsinkin yhteys masennukseen nousi usein esiin. Kansanvälisten tutkimusten tulokset olivat suurilta osin yhtenäisiä keskenään. Huomattiin, että unettomuudella ja mielenterveydellä oli selkeä yhteys. Mielenterveyshäiriön riski kasvoi unettomuuden vaikutuksesta. Unettomuus voidaan karkeasti jakaa lyhytkestoiseen ja pitkäkestoiseen unettomuuteen. Unettomuudesta aiheutuva mielenterveyshäiriö voidaan ennaltaehkäistä hoitamalla unettomuutta. Unettomuutta tulisi tarkastella omana häiriönä pelkän oireen sijaan.
Jatkossa olisi mielenkiintoista lukea lisää suomalaisia tutkimuksia, jotka myös koskisivat suomalaista väestöä. Mahdollisissa uusissa tutkimuksissa olisi mielenkiintoista ottaa huomioon myös kulttuurilliset erot.
Terveydenhoitaja on isossa roolissa unettomuuden tunnistamisessa, sen hoidossa ja seurannassa. Terveydenhoitaja voi käyttää työkaluinaan muun muassa unikyselyitä, unipäiväkirjoja ja terveysneuvontakeskusteluja.
Systemaattisen tiedonhaun tuloksena työhön valikoitui sähköisistä tietokannoista yhdeksän kansainvälistä tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Valittujen tutkimusten analysointiin käytettiin induktiivista eli sisältölähtöistä analyysiä. Analyysin aikana tutkimukset pelkistettiin, ryhmiteltiin ja käsitteellistettiin.
Tuloksista huomataan unettomuuden ja mielenterveyshäiriön synnyn riskin välillä merkittävä yhteys, joka oli voimakas varsinkin alle 65-vuotiailla. Varsinkin yhteys masennukseen nousi usein esiin. Kansanvälisten tutkimusten tulokset olivat suurilta osin yhtenäisiä keskenään. Huomattiin, että unettomuudella ja mielenterveydellä oli selkeä yhteys. Mielenterveyshäiriön riski kasvoi unettomuuden vaikutuksesta. Unettomuus voidaan karkeasti jakaa lyhytkestoiseen ja pitkäkestoiseen unettomuuteen. Unettomuudesta aiheutuva mielenterveyshäiriö voidaan ennaltaehkäistä hoitamalla unettomuutta. Unettomuutta tulisi tarkastella omana häiriönä pelkän oireen sijaan.
Jatkossa olisi mielenkiintoista lukea lisää suomalaisia tutkimuksia, jotka myös koskisivat suomalaista väestöä. Mahdollisissa uusissa tutkimuksissa olisi mielenkiintoista ottaa huomioon myös kulttuurilliset erot.