Elvytystaidot yhteispäivystyksessä

Abstract

Tämä opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä erään yhteispäivystyksen kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaiset ovat yhteispäivystyksen sairaanhoitajien tämänhetkiset valmiudet elvytyksen toteuttamiseen sekä miten peruselvytyksen opetusta voisi kehittää yhteispäivystyksessä.

Tutkimuksen aineisto elvytyksen osaamisesta kerättiin havainnoimalla yhteispäivystyksen sairaanhoitajien elvytystä simuloidussa tilanteessa. Siinä seurattiin kuutta eri osa-aluetta, joita olivat hätäsiirto, elottomuuden toteaminen, ventilonti, paineleminen, defibrillaatio sekä PPE+D jatkaminen. Tutkimuksessa havaittiin, että eri osa-alueiden osaaminen oli vaihtelevaa. Parhaiten osattiin defibrillointi sekä ventilonti. Eniten kehitettävää oli painelussa ja elottomuuden toteamisessa.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että yhteispäivystyksen sairaanhoitajat tarvitsevat lisää elvytyskoulutusta. Johtopäätöksenä tutkimuksesta voidaan myös vetää, että uusien elvytysohjeiden mukaisten pääpaino alueiden osaaminen oli heikkoa. Paineluelvytyksen laatu oli heikkoa ja siinä tuli paljon taukoja ja kammiovärinää ei defibrilloitu riittävän nopeasti. Näiden osa-alueiden kouluttamiseen tulisi käyttää enemmän aikaa.

This thesis was made in collaboration with an emergency room. The purpose of this study was to clarify nurses’ level of skills to perform cardiopulmonary resuscitation and how the in-service-training of cardiopulmonary resuscitation could be developed in the future.

The data was gathered in skill lab situation by observing six different categories which were emergency transport, assessing vitality, ventilation, compressions, defibrillation and resuming cardiopulmonary resuscitation. Study shows that the knowhow in different areas was very varied. Defibrillation and ventilation were managed best. Compressions and resuming cardiopulmonary resuscitation are the areas which needs the most improvement. This study shows that the nurses who participated in this study need more cardiopulmonary resuscitation training. Also the knowledge level of the new cardiopulmonary instructions was poor. The quality of the compressions was poor and there were numerous breaks during the compressions. Ventricular fibrillation was not defibrillated early enough. In conclusion concerns mentioned above are the areas where further training should be stressed on.